Lily

Saippuakuplia

saippis

Anteeksipyytely

Musta tuntuu, että mulla on niiiiiin paljon vielä opittavaa tässä elämässä. Joskus vuosia sitten sitä jotenki ajatteli olevansa niin valmis ja oikeassa ja lähes täydellinen. Ajatteli, että tällä mind setillä mikkään ei riko mua. No rikkopas. Kuinka nuori ja naivi sitä olikaa. Opittavaa on vielä paljon.

Seuraan Facebookissa Hidasta elämää-sivustoa. Sieltä tulee aina ihanan inspiroivia tekstejä ja kuvia vastaan, jotka muistuttaa mua pysymään ”oikealla” polulla. Muistuttaa mua siitä, että on sallittu olla ihminen ja elää elämää just niinku mä elän. Nyt illalla tuli vastaan asioita, joita ei tarvitse pyytää anteeksi. Kopsaan ne tähän:

  1. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että rakastat.
  2. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, että sanot ei.
  3. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi unelmiesi seuraamista.
  4. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi itsesi kanssa viettämääsi aikaa.
  5. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi prioriteettejasi.
  6. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi huonon parisuhteen lopettamista.
  7. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi epätäydellisyyksiäsi.
  8. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi periaatteitasi ja arvojasi.
  9. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi huonoja tanssitaitojasi.
  10. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, että et tiennyt oikeaa vastausta.
  11. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi korkeita odotuksiasi.
  12. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi jonkun toisen puolesta.
  13. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi totuuden kertomista.

Mä pyytelen aivan liikaa ihmisiltä anteeksi omaa olemassa oloani. Teen sitä koko ajan mielessäni ja käyn läpi tilanteita, joissa olin väärässä, käyttäydyn huonosti, päätinki olla yksin; lähes kaikkea mitä tossa listalla on (#yliajattelijanongelmat). Tajuan sen tietyllä tasolla, ettei mun tarvis, mutta silti mä sitä teen. Siitä tulee aina paha mieli. Tuun tosi surulliseksi siitä ajatuksesta, että ihmiset ei hyväksy mua tällasena kuin mää oon. Teen koko ajan aivotyötä sen eteen etten ajattelis noin. Heti ku näin ton kirjotuksen, päätin kirjottaa tän postauksen ittelleni muistutuksena; ei tarvi pyydellä anteeksi.

Oon jo pidemmän aikaa toitottanu mun ahdistuneelle mielelle, että ei mun tarvi ketään tässä elämässä miellyttää. Pääasia, että oon ite tyytyväinen. Sillon joskus vuosia sitten olin. Tosi tyytyväinen. En tiiä sitte johtuuko se tästä iästä, että näitä asioita käy tosi paljon mielessään läpi vai oonko mää nyt kroonisoitunut yliajattelija, joka ei vaan osaa päästää irti…luultavammin kummatki.

Kohti parempaa mielenterveyttä tässä ollaan kuitenki menossa. Asioiden pitää mennä perseelleen, että ne voi taas olla paremmin. Näin mä aattelen. Nää kokemukset vahvistaa mua ja mä voin, toivottavasti, jonku ajan päästä lukea tätä kirjotusta ja miettiä kuinka hyvin selvisin ja kuinka paljon vahvempi oon henkisesti kaiken tän jälkeen.

Pidän itteäni kuitenkin henkisesti vahvana ihmisenä ja mun ystävät on sanonu samaa. On hieno kumminki huomata, että myös vahvimmilla on ne heikkoudet ja ne hyväksymällä/voittamalla voi tulla vielä vahvemmaksi.

Oon tällä viikolla saanu taas keskustella niin hienojen ihmisten kanssa, että ei tässä nyt oikeasti voi olla ku ilonen siitä, että saa pitää nuita ihmisiä elämässään. Niiltä oppii niin paljon ja niiltä saa niin paljon uusia ajatuksia, että ne on yhtiä aarteita kaikki! Onni on omistaa hyviä ystäviä <3 Pienesti häiritsee käyttää sanaa ”omistaa”, koska enhän mä niitä käytännössä omista, mutta en ossaa käyttää muutakaa sannaa 🙂

Nyt tullee pari postausta ilman kuvia, koska laiskuus. Oon huomannu, että päivittäisten selfien (en ossaa ees kirjottaa tota sannaa monikossa, lol) räpsiminen ei oo mun juttu (niinkö oon jossain muussaki kirjotuksessa todennu), eikä niinkään minkään muunkaan 😀 Voisin toki laittaa jotaki random kuvia tuolta mun luontokuvaus-kansiosta, mutta näh. Jotenki ei vaan tunnu siltä.

Tästä tuli aasinsiltana mieleen, että lissääppä meitsit Snäppiin: saippispas. Sieltä voi kahtella meikätytön arkielämää. Tullee lähes päivittäin jotaki sinne julkastua enemmän tai vähemmän järkevää 😀

Annetaan itsellemme anteeksi ja eletään onnellista elämää <3 Mä alan nyt nukkuun (kirjotan tätä klo 23), huomenna on jänskä päivä tiiossa. Kirjotan siitä ehkispehkis jossain vaiheessa 🙂 Pus <3

Avainsanat: , , , , ,
Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään
saippis

Lomavaihde vieläkin päällä

En oo päässy mun laiskuuskierteestä irti vieläkään, vaikka kohta on jo kaks kuukautta kouluaki takana. Mulla on kuuden viikon kouluhommat oottamassa ja yritän vieläki saaha salirutiinia käynnistettyä. Nyt ei vaan vieläkään oikein lähe. Perkele.

 

Mun mielessä on kyllä taas kasvanu ajatukset treenauksesta, terveellisemmästä ruuasta ja arkirutiinista. Muistelen sitä aikaa, ku nuo kolme asiaa oli ainoat asiat koko elämässä. Hassua, että sitä on pikku hiljaa vuosien saatossa koko ajan lipsunu pois niistä ja tällä hetkellä mun tilanne on aika hälyyttävä (tai no, hälyyttävä ja hälyyttävä, ei näihin kuole, mutta on tullu lissää huonoja tapoja hyvien sijasta).

Alotin taas kokiksen juonin ja alotin jopa tupakin polton kesällä! Kaikki kaverit ihmettelee tota tupakan polttamista. Oon ollu aikalailla 25 vuotta polttamatta ja nyt sitten yhtäkkiä alotinki. Ite mietin, että outo juttu kuin sen alotti ihan tosta nuin vaan. Nyt oon tosin päättäny lopettaa, koska ei siinä tavassa vaan oikeasti ole mittään järkeä; rahat ja terveys katoaa. Onneksi en oo jääny siihen vielä millään tavalla koukkuun, niin ei tää lopettaminenkaa tunnu haastavalta. Oon ollu jo monta päivää polttamatta eikä tunnu yhtään pahalta. Kokiksenki juonnin lopetan, koska mun maha on ollu älyttömän turvoksista niinä päivinä ku oon sitä juonu ja musta tuntuu, että musta tullee ulos kaasuaki tavallista enemmän. Nyt loppuu.

Mää en ossaa sanua, että mikä mulle tuli kesän aikana. Kevväällä sitä oli niin onnessaan elämäntavanmuutoksesta, mutta sitten yhtäkkiä plumps, kankkulan kaivoon kaikki. Toisaalta, mulla oli jonnin verran henkisesti rankkaa niinä aikoina, ehkä se repsahtaminen johtu siitä.

Onneksi aina voi alottaa alusta. Joka päivä on uus maanantai. Monesti ihmiset aattelee, että maanantai on se päivä, jollon voi alottaa kaikkea uutta, niin mä olen päättäny, että mulla voi olla maanantai ihan minä päivänä vaan. Jokanen päivä on hyvä päivä uuteen alkuun.

Tää kirjottaminenki ollu paljo mielessä ja oon kirjottanu paljo postauksia oman pääni sisällä, mutta en oo saanu sitä vielä toiminnan tasolle. Oon huomannu, että kyllä mä tarvin tätä kirjottamista. Se auttaa prosessoimaan omia ajatuksia. Mulle tapahtuu vaan aina outo ilmiö, ku kerron mun kavereille mun blogista.

Mulla on ollu aina joku blogi jo vuodesta 2007 saakka. Ne on aina kuihtunu joko kiinnostunuksen puutteen tai inspiraation puutteen takia. Oon kuiteki aina alottanu uuden blogin jonkun ajan kuluttua, koska tuntuu etten pysty elämään ilman. No sitten ku oon innostunu jostain blogista tosi paljon, ja kerron siitä mun kavereille, mulla loppuu kirjottaminen. En tiiä johtuuko se siitä, että alan yhtäkkiä suodattamaan omia ajatuksia tosi paljon tai jotaki muuta omituista, mutta kirjottaminen ei vaan onnistu. Kuinka hassua on, että pystyy kirjottamaan suht vapaasti täysin tuntemattomille lukijoille, mutta sitten jos tietää, että lukijoiden joukossa on sun hyviä ystäviä, alkaaki jännittää? No, oon mun pään sisällä teheny töitä tän asian suhteen ja aion ryhistyä. En ajattele ennää liikaa, en suodata.

En mää sen takia jännitä, että pelkäisin mun ystävien tuomitsevan mua, vaan mua jännittää etten ossaa kirjottaa mittää kiinnostavaa. En halua olla tylsä. Varsinki, ku oon niin kauheen kriittinen siitä kuinka kirjotan ja tiiän etten ossaa kirjottaa aivan täydellistä suomea, pilkut on väärässä paikassa ja yhdys_sanat mennee väärin, niin sitten aattelee, että ihmiset ei jaksa lukia ko on niin paskaa kirjotusta. Nytki tuntuu, että käytän aivan liian paljon pilkkuja eikä ne oo ees oikeessa paikassa 😀 Pitäs varmaan täältä netistä ettiä joku opetusohjelma, jolla opettelis….kuhan jaksais.

Joskus mua vaivaa, ku en saa oikein mittää kommenttia näihin mun kirjotuksiin. Siitä tavallaan alkaa sitte miettimään, onko tää mun blogi ees kiinnostava ja miksi mää tätä ylläpitäisin, jos kettää ei kiinnosta lukia. Eikö olis helpompaa kirjottaa vaa omaa privaattia päiväkirjaa. Mulla on kuitenkin niin suuri tarve jakaa näitä mun ajatuksia, että kyllä mä tän mun blogin nyt piän. Välillä tulee pieniä identiteettikriisiä tän suhteen 😀 Mietin yks ilta, että eihän blogi voi vaan olla niinku saippuakupla, joka lentelee sinne sun tänne. Sillä pitäs olla kuitenki päämäärä ja tarkotus. Saippuakuplilla ei vaan oo sellasia ja ei oo mun ajatuksillakaa. Minä hyväksyn minut, sinut ja blogini nyt sellaisena kuin se on.

Hassua, että saan paremmin alottaa kirjottammaan tänne ku tekemään koulutehtäviä. Peukkuja meikälle! 😀

Avainsanat: , , , , , ,
Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään