Töistä

On hetkiä kun työskentely tuntuu ihan pakkopullalta. Näkee vain monta metriä paperia, pienen puuvärin minimaalisen terän ja niiden yhtälön synnyttämän epätoivon. Ja sitten hetkiä, kun joku kohta tai vaihe valmistuu ja voi siirtyä seuraavaan kohtaan ja vaihtaa esimerkiksi värejä. On hetkiä, jolloin niska on niin kipeä, ettei usko enää pystyvänsä jatkaa ja siitä taas seuraa toisenlainen hetki, kun niskaan ei satukaan yhtään. On tylsiä pintoja ja innostavia pintoja. On hitautta ja sitten yhtäkkistä nopeutta. On epäilyä sisällöllisestä ja kuvallisesta kiinnostavuudesta. Joskus kun kuvaa katsoo, ei näe mitään mielenkiintoista. 

Tämän valokuvan otin tänään. Työtä on nyt tehty 131 tuntia. Luulin aloittaessani sen olevan jo tässä vaiheessa pian valmis, koska edelliseen saman kokoiseen teokseen meni aikaa n. 130 tuntia. Se oli tosi yksityiskohtainen teos ja tämän vuoksi kuvittelinkin tämän valmistuvan nopeammin. Tässä teoksessa tulee olemaan monta kerrosta (2-4 kohdasta riippuen). Luulen, että kuvassa ainoat tähän mennessä valmiit kohdat ovat ihmishahmo ja oikean alanurkan sininen.

Jos en olisi vuosi sitten saanut ihanaa suurta kallistettavaa piirustuspöytää, en olisi selviytynyt tästä työstä. Viime kesänä tuskaillessani sitä, kuinka raskasta teoksen työstäminen on seinää vasten, keksin vihdoinkin pöydälle parasta käyttöä! Nostin teoksen alareunasta pöydän päälle, jolloin käsi saa levättyä paremmin eikä se puudu hetkessä. Ensin työstin teosta toisinpäin ja muutama viikko sitten käänsin sen ylösalaisin. En vielä tiedä kumminpäin teoksen laitan esille. Olen myös suunnitellut teokseen sellaista hienoa installointia, josta en vielä kerro mitään. Nyt pitäisi pyytää puusepiltä tarjouksia idealleni.

Tällä viikolla työt on tuntunut pitkästä aikaa aika kivoilta. Voin fyysisesti vähän paremmin ja sain kivan kuvitushomman, joka on ollut ihanaa vastapainoa tälle orjatyöskentelylle. Mulla on tavotteena saada tämä teos valmiiksi ennen vuoden vaihtumista. Onnistun, jos ei tule terveydellistä takapakkia.