Hänen kanssaan 13 vuotta

Talvella 2001 ystäväni Tiikeri-koira alkoi odottamaan pentuja.

Tasan 13 vuotta sitten syntyi 8 pentua. Yksi heistä on Tiina.

Tuntuu niin liikuttavalta käydä paperikuvista läpi pentuaikojen kuvia. Samalla palaa muistoissaan omaan nuoruuteensa: kalsaripaita aikaan! Tuo mustavalkoinen karvapallo on muuten mun Tiina. Pentueesta kaikki muut olivat lyhytkarvaisia paitsi Tiina ja yksi toinen. 

Tiinan ei koskaan pitänyt tulla minun luokeni asumaan. Olin ottanut puolta vuotta aikaisemmin saksanpaimenkoira Nupun ja hänessäkin riitti tekemistä. Mutta se, kun näki pennut ihan pikkuisina, piipittämässä sokeina emon maidon perään, makoili niiden alla monia öitä, syötti, pesi kakkoja ja leikkeli kynsiä… niin kyllähän vähemmästäkin kiintyy.

Tiina on kiltti. Se sana ehkä kuvaa häntä parhaiten. Tiina ei koskaan haasta riitaa muiden kanssa ja elämä vain 6kk vanhemman manipuloivan Nupunkin kanssa sujui täysin ilman riitoja. Nuppu kuoli talvella 2012 11-vuotiaana, hänestä kerron toiste.

Alle 1 vuotiaana Tiina söi puolet vuokra-asunnostani. Kalusi seinät ja kynnykset. Rakkain ystäväni ei anna Tiinalle koskaan anteeksi sitä, kun Tiina söi hänen Wayne’s world VHS:nsä. Nupusta voin joskus oppia tykkäämään, mutta Tiinaa tuun vihaan aina. 

Tiina ja aurinko.

Tiina tänään.

En viitsi kirjoittaa romaania Tiinasta. Ei kukaan jaksa lukea. Mutta minulle Tiina on maailman rakkain. Niinkuin kaikki eläimet, kenen kanssa olen asunut ja asun. Arvostan jokaista päivää hänen kanssaan, koska vanhuus on täällä ja lähtö voi olla jo ihan pian. Onneksi sydämessä on tilaa niin monille rakkaille. Tämä päivä on Tiinan.