Kuntoutumisestani (ja kun palkkasin personal trainerin)
Aloitin aktiivisen urheilun vasta vajaa kymmenen vuotta sitten. Opiskeluvuosinani löysin ryhmäliikuntatunnit ja hurahdinkin niihin. Sen jälkeen tuli nyrkkeily ja nykytanssi, niitä kahta rakastin! Kunnes loppuvuodesta 2015 tein pihatöitä ja selkä ”hajosi”. Olihan selkä ollut vaihtelevassa kunnossa jo melkein 10 vuotta, mutta terveitäkin kausia oli joten en huolestunut liikaa. Voi olla, että minulla oli ollut jo vuosia välilevypullistuma, muttei sitä oltu diagnosoitu. Jouduttuani sairaalaan osastolle kipujeni takia pääsin myös magneettikuvaan ja näin minulla todettiin suuri pullistuma. Ystävät ja tätä blogia lukeneet tietävät, kuinka paljon olen kärsinyt tilanteestani. Liikkuvalle ihmiselle se on ollut yhdenlainen kuolema. Olen joutunut tekemään kovasti surutyötä esimerkiksi sen asian kanssa, etten pysty juoksemaan tai nyrkkeilemään. Myös oma ammattini on ollut vaakalaudalla, olen joutunut kuuntelemaan kehoani ja se on määrittänyt, mitä ja miten pystyn tekemään: hyvin rajoittavaa.
Koen yhä, että sairaalassaoloani seurasi heitteillejättö. Tänäpäivänä saan kiittää itseäni siitä, kuinka hyvin olen kuntoutunut. Kaiken hoidon olen joutunut vaatimaan, kukaan asiantuntija ei esimerkiksi uskonut, että minut pitäisi leikata. Tunnen kehoni ja tiedän, että leikkaus olisi säästänyt minut paljolta. Muutama kuukausi sitten pääsin lopulta alaraajojen hermoratatutkimukseen, koska oikean jalkani varpaat ovat yhä puuduksissa sekä saan ihan törkeitä kramppeja. Tutkimukseen pääseminen ei ollut helppoa, koska vaikutan kliinisissä tutkimuksissa terveeltä. Tämä johtuu siitä, että olen käynyt 1,5 vuotta pilateksessa sekä joogassa. Jos olisin ns jäänyt istumaan perseelleni, kaikki näkisivät missä kunnossa jalkani olivat sairaalasta päästessäni. Myöskään nämä tutkimukset eivät näytä kipua. Minä olen ainoa, joka välittää tietoa kivuistani. Kaikki asiantuntijat ovat suhtautuneet minuun kuin kipukroonikkoon, eli ikäänkuin kipu olisi korvieni välissä. Tiedostan, että osittain on näin, koska olen alkanut pelkäämään kipua. Mutta alusta saakka olen sanonut, että minulla on selästä johtuvat hermovauriot oikeassa jalassani. Kukaan ei koskaan uskonut. Kun lopulta pääsin hermotutkimuksiin (tietysti ensin lääkärin lähete fysiatrille tuli bumerangina takaisin. Onnekseni minulla on joitakin lääkäri-suhteita ja yksi soitto muutti tilanteen. Mutta helvetin törkeää, että näin on! Ilman suhteita en olisi saanut asiaa eteenpäin.) Nyt siis tiedän, että minulla on selästä johtuvat hermovauriot oikeassa jalassani. Tämän ansiosta sain vihdoin ajan ortopedille. Pakko muuten kertoa tähän väliin sekin, että fysiatrini oli aivan varma, ettei ortopedi ota minua leikkauskonsultaatioon. Hän sanoin, ettei lähetettä kannata edes lähettää. Onneksi halusin kuitenkin yrittää, eihän siinä ollut mitään menetettävää. Asianosaiset ovat myös myöntäneet että kyllä näin jälkiviisaana voi sanoa, että sinut olisi pitänyt leikata silloin vuosia sitten. Nythän minulla mitä ilmeisimmin on jo pysyvät vauriot. En myöskään usko, että leikkaaminen enää kannattaa, koska olen paremmassa kunnossa ja selkäleikkauksiin liittyy riskejä. Mutta tapaamalla ortopedin saan ehkä osatyökyvyttömyyseläkeasioitani liikahtamaan.
Mutta asiaan! Puolitoista vuotta sitten uskalsin vihdoin hankkia liikuntakeskus- jäsenyyden. Päätin, että aloitan liikkumiseni järkevästi. Tänä koko aikana olen käynyt oikeastaan vain pilateksessa, joogassa ja bodybalancessa ja nämä ovat tehneet minulle todella hyvää. En ole joutunut olemaan kertaakaan pois kipujeni takia. Kipuja on kyllä, ne ovat aina mukanani, mutta noilla tunneilla olen oppinut liikkumaan itselleni oikealla tavalla. Joitakin liikkeitä en tee ollenkaan vaan sovellan niitä itselle sopiviksi. Nyt keväällä fysiatri sanoi minulle, että vammoihini todistetusti auttaa vain kuntosalityöskentely. Se hommahan ei mene niin, että vain alan käymään salilla, vaan jonkun ammattilaisen pitää kertoa minulle mitä teen ja katsoa, että teen liikkeet täysin oikein. Onnekseni lempi pilates-opettajani (jolla on ollut kanssa välilevypullistuma) on myös personal trainer. Vanhempani suostuivat sponsoroimaan minulle hänet kolmeksi kuukaudeksi. Tästä olen todella kiitollinen! Olemme nähneet toisiamme nyt reilun kuukauden ja minulle on avautunut ihan uusi liikkumisen maailma. Tosiaan urheilevana ihmisenä olen luullut, että teen esimerkiksi kyykyt yms liikkeet puhtaasti ja oikein, mutta olen tehnyt niissä paljon väärin! Nyt olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen, joka nostelee esim painoja tulis palkata joku asiantuntija auttamaan. Se urheilu kun saattaa olla ihan hyödytöntä kun siellä salilla heiluu miten sattuu. Mut nyt tää teksti on jo liian pitkä ja mulla alko särkeen päätä. Tarkoitus oli tosiaan kirjoittaa enemmän just tuosta pt:stä ja kaikesta upeesta mitä siihen liittyy. Mut pakko siirtää toiseen kertaan!
Tää kuva ei periaatteessa liity tähän (vaikkakin oon urheillut eilen ja tänään noi pöksyt jalassa).
