Etten koskaan unohtaisi
Olen miettinyt paljon kuvien tekemistä. Olen aina maalannut valmiiden kuvien pohjalta, koska ”päästä maalaaminen” saa aikaan kökköjä tuloksia. Tuli kuitenkin sellainen olo, että tekemiseni kaipaa muutosta.
Yhtenä ensimmäisistä syksyn illoista kävelimme kotikatuani Filemonin ja Katjan kanssa. Halusin ottaa teistä kuvan, mutta puhelimet eivät olleet mukana. Lainasin sytkääsi ja ottaessani sillä kuvaa teistä, yritin painaa kaiken mieleeni. Tästä on jo kohta kuukausi mutta näin minä sen hetken muistan.
Jos yrittäisin painaa mieleeni kaikki minulle tärkeät hetket kuvan tarkasti ja maalaisin nämä myöhemmin, syntyisiköhän siitä mielenkiintoinen teos? Saisinko enemmän iloa ja rentoutta tekemiseeni? Ehkä vapautta, syvyyttä ja yllätyksellisyyttä? Oppisinko olemaan enemmän läsnä ja näkemään kaiken paremmin, niin etten koskaan unohtaisi?
