Nautin aivan mielettömästi!
Rakastan maalaamista ja eläimiä maalatessa olenkin tosi itsevarma ja tutulla maaperällä, mutta aina valmistautuessa ihmisen maalaamiseen olen ihan varma siitä, etten osaa. Kun työskentelin aikoinaan taidetarvikeliikkeessä saattoi asiakas tulla ostamaan ihon väristä maalia. Yritin aina selittää, ettei sellaista ole olemassa! Ihossa on useita värejä ja ihoja on erisävyisiä. Sekoittamalla värin itse saa parhaan tuloksen. Helposti ihmistä maalatessa maalauksen ihminen näyttää siltä kuin iholla olisi liian tummaa peitevoidetta. Maalattu lapsi saattaa näyttää kuolleelta, kun sinistä tuli vähän liikaa. Ihmisen maalaaminen on vaan ehkä vaikein maalattava elävä kohde. Erikseen on tietysti tosi karvaiset ihmiset! Lopulta kyllästyin selittämään, koska asiakas päätyi kuitenkin ostamaan sen jonkun vaaleanruskeankellertävän purnukan. Pääsee ainakin helpolla!
Tänään tulin maalauksessani kohtaan, jossa on maalattava kasvoja ja loput vartalosta. Välttelin tätä tehtävää juomalla kahvia työhuonetoverini kanssa. Joskus on muuten huono juttu kun tyypit työhuoneelta on niin kivoja, että voisi vaan hengailla taukotilassa koko päivän. Hyvä esimerkki on aikani siellä: viidestä tunnista maalaan kaksi. Joskus olisin voinut potea tällaisesta huonoa omaatuntoa. Nykyään onneksi ymmärrän päämäärättömän hengailun merkityksen paremmin. Arkeni on niin aikataulutettua ja kiireistä etten voi antaa valtaa kiireen tunteelle. Muutos itsessä tapahtuu tosi hitaasti mutta huomaan ilokseni olevani paljon vähemmän stressaava kuin esim vielä kaksi vuotta sitten. Tälläkin hetkellä olisi vaikka mitä mistä murehtia ja stressata, mutta empä vaan enää jaksa kun se ei hyödytä! Tärkeintä on ajatella, että on vain tämä hetki ja tästä hetkestä selviän.
Silti maalasin paljon kahdessa tunnissa ja nautin aivan mielettömästi! Nyt olen ollut niin järkevä että olen kirjoittanut ylös tämän maalauksen ihossa käyttämäni värit. Yleensä olen toiminut niin, että etsin oikeat keltaiset, siniset ja punaiset ja maalaan kyseisillä väreillä. Aina kuvittelen, että muistan joskus viikon kuluttua mitä värejä olen käyttänyt, mutta koskaan en ole muistanut. Sitten menee puoli päivää kun taas sekoittelee värejä ja etsii oikeita yhdistelmiä ja suhteita. Joten onneksi olen oppinut ja maalauksen pääsee aloittamaan nykyään nopeammin.
Parhaita maalauspäiviä ovat sellaiset kun olen jännittänyt etukäteen työpäivää. Aloittaminenkin on silloin tosi hankalaa! Ja sitten huomaakin maalaamisen ikäänkuin vievän mukanaan. Ei enää mieti arasti mihin kohtaan mitäkin sävyä kuuluu laittaa. Vaan antaa varjojen ja pintojen muodostua kankaalle ihan rennosti ja runsaasti. Ikäänkuin unohtaa mitä edes tekee. Tänään oli taas sellainen päivä. Päivä, jona tuntee tekevänsä juuri sitä, mitä pitääkin. Tämän takia olen taas rakastunut ammattiini. Sain myös mitä ihanimman uuden teosidean, enkä yhtään malttaisi oottaa, että on kesä ja pääsen sen pariin! Mut sitä ennen pitää tehdä tää maalaus ja muutama muukin valmiiks.
