My work is my pleasure!

Tällä viikolla työt ovat edenneet hurjasti. Niin hurjasti, että maanantain peräkärryajelusekoilut tuntuvat viimekesäisiltä! Matkaa puuliikkeestä kotiin oli onneksi vain kaksi kilometriä kaksien liikennevalojen ja viiden apua huudon kautta. Kaikista ärsyttävintä (sana jonka olen tartuttanut työharjoittelijaani) oli liinoilla rimojen sitominen kiinni. Onneksi joku setä auttoi meitä ja nyt osaan senkin. Peräkärryn irroittaminen autosta tuntui vaativan nosturia. Ei kukaan kertonut, että pitää painaa samalla sellasta metallista nappia. On hyvä, ettei Jyri ole ollut kotona koko työskentelyn alun aikana, niin olen joutunut tekemään ITSE paljon sellaista uutta ja vaikealta tuntuvaa. On hyvä tunne kun oppii ja osaakin itse.

Saimme mdf-levyt leikattua jo viimeviikolla ja nyt haimme lisää rimaa, joilla rakennamme paloihin taustatuet. Vaikka teos tuleekin sisätilaan on varauduttava pieniin kosteusmuutoksiin, joka voi laittaa levyt ajan kuluessa elämään. Palaset on tietysti myös pohjamaalattu.

Ostimme samalla ajoretkellä myös jiirisahan. kaupassa olisi ollut sandaaleihini mätsäävä yksilökin, mutta päädyin tehokkaamman oloiseen. Tuskin teen sahaushommia nämä kengät jalassa.

Ensin rimat suunnitellaan, mitataan ja leikataan, sitten liimataan paikoilleen. Kunhan liima on kuivunut pala käännetään rimat lattiaa vasten. Piirretään merkit ruuvien kohtiin ja sitten vasta ruuvataan. Ei välillä niin yksinkertaista miltä kuulostaa. Minä hoidan sahaamisen ja Senni ruuvaamisen. Yhteistyö toimii todella hyvin! Jos perustaisimme yrityksen sen nimeksi tulisi Sennin ja Sannin Saha.  Voisimme tulla kotiisi tekemään oikeastaan ihan mitä vain, lopputuloksesta ei takuita, mutta lupaamme yrittää.

Paljon valmiita paloja.

Mun Super Ruuvaaja Senni.

Ja Onnellinen Sanni!

Ruuvit loppuivat perjantain kunniaksi kesken. Ei se mitään, koska ensi viikolla vielä vähän ruuvien kantojen piiloon paklaamista, hiominen ja taustarimojen maalaaminen ja sitten pääseekin itse asiaan- kuvien maalaamiseen! Jo nyt haikea olo kun Senni lopettaa luonani ensi viikon jälkeen. Miten mä sitten selviän? Kuka löytää mun kynän, avaimet, mittanauhan, kumin tai lounaan? Kuka laittaa imurin päälle kun imuroin sillä ilman virtaa? Kuka lukitsee kuviosahan terän etten leikkaa sillä kriittisiä paikkojani? APUA! Aika itsenäistyä. Jyri tuu jo kotiin!