Apurahahakemusten tekemisestä
Siinä se on (toinen jo kirjekuoressa!), apurahahakemus! Eilen istuin ahdistuneena tietokoneen eteen pelkkä ei saatana, ei tästä tuu mitään– ajatus päässäni. Viimeviikolla tajusin, että kohtahan on taas muutaman apurahahakemuksen deadline. Olen onnistuneesti unohtanut, että niitäkin pitäisi tehdä jos haluaa tulevaisuudessa saada palkkaa. Olisi vaan niin ihanaa maalata ja piirtää päivät pitkät. Mutta ei, aina tulee pakolliset toimistopäivät, turhautuminen kun ei osaa sanallistaa kuviaan. Onneksi jo ensimmäisenä opiskeluvuonna pakotettiin sanallistamaan KAIKKI. Puhuttiin neljä vuotta niin paljon, ettei sen jälkeen ole jaksanut puhua. Koskaan ei kuitenkaan voi vain keskittyä konkreettiseen teosten tekemiseen, tähän hetkeen, vaan aina tulee olla vuosi edellä omia ajatuksiaan: että mitäs nyt valehtelen tähän hakemukseen? Kun olen yhä tämänhetkisessä projektissani ja on hankalaa pakottaa mieltä saamaan vastauksia kysymyksiin, joita ei vain ole. Hetkessä eläminen ei onnistu, jos ei saa vähintään kolmen vuoden apurahaa. Itsehän olen nauttivat vain puolen vuoden rahoituksista eikä silloin kerkiä hengähtämään edes hetkeksi kun pitää jo olla täydellisesti valmistautuneena seuraavaan ideaan ja projektiiin.
Hengästyttää.
Onneksi minulla nyt on jo ihan oikea idea ja jos ei olisi ollut pakkoa tehdä hakemusta, en myöskään olisi joutunut sitä ajattelemaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Nyt ideani on jo vähän parempi- mutta pitää kyllä myöntää, etten kehtaisi näyttää teille mitä hakemukseeni kirjoitin.
Ja millainen on hyvä hakemus? Kun valmistuin kuusi vuotta sitten en todellakaan tiennyt sitä. Meillä oli koulussa max kaksi päivää hakemuksista. Ihan kuin se olisi joku ammattisalaisuus josta ei muille kerrota! Ei auttanut. Ajattelin, että maanläheinen ja yksinkertainen tapani kirjoittaa ei riitä. Taisin tehdä 6 hakemusta kunnes sain ensimmäiseni. Se oli puolen vuoden työskentelyyn ja jalat lähti alta. Nyt mä oon oikee taiteilija, mun ei tarvi olla köyhä ja työkkärin nöyryytettävänä. Olin vihdoinkin tehnyt hakemuksessani jotakin oikein. Tietysti asiaan vaikutti se, että minulla oli tulossa yksityisnäyttely. Omasta mielestäni hyvä hakemus on lyhyt jossa vastataan kysymyksiin mitä, miksi ja milloin? Apurahalautakunta joutuu lukemaan satoja hakemuksia, joten tekstistä kannattaa riisua kaikki ylimääräinen. Lyhin hakemukseni taisi olla 18 lausetta. Rahaa ei tullut, mutta en usko lyhyyden olleen syy.
Jos olet aivan pihalla hakemusten suhteen, suosittelen Tiina Vainion kirjaa Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle.