Viikko 3 (sairaalaruoka- ja tyyli)
Meditaatio-ohjelmani kolmas viikko keskittyi kipuihin. Jouduin sairaalaan MAAILMAN HIRVEIMPIEN selkäkipujen (säteilevät hermokipuna jalkaan) vuoksi. Valvottuani,kiduttuani ja käveltyäni kolme yötä, en enää jaksanut. Nyt olen ollut täällä osastolla 6 yötä. Varmaan huomenna pääsen kotiin. Terve en vielä ole viikkoihin, mutta kipu on sentään saatu lääkkein siedettävälle tasolle. Tänään tajusin, että sairaalan aulassahan on tietokone ja tulin tähän kirjoittamaan. Ainoo vaan, että lilyn sivuilla ei näkynyt kirjautumiskohtaa (ikivanha pc) ja nyt kirjoitan tätä sähköpostiini ja toivon, että osaan kopioida tän kännykällä blogiin. Tuntuu, että olen selviytynyt tästä olemisesta täällä paremmin kahden meditaatioviikkoni ansiosta- Osaan olla rauhallisemmin tylsistyneenä, enkä vatvo ikäviä asioita (kuin vähän). Ensimmäistä kertaa jaksan esitellä kaikki viikkoni asut. Tässä: 
Olen lukenut paljon lehtiä ja yhdessä oli juttua vaatteiden kertakäyttökulttuurista. Olisi niin hyvä, että kaikki pukeutuisivat aina samanlailla niin ei tarvitsi kokoajan ostella eikä tulisi mitään tyylikkyys paineita. mä olisin kyllä sellaiseen valmis kun vituttaa niin paljon orjatehtaat. Ehkä kuitenkin valitsisin yhdeksi vaatteeksi esimerkiksi mustan mekon ja villapaidan. Joo, katsoin televisiosta myös Armanin ristiretkeä ja siinä vierailtiin yhdessä tehtaassa. Täällä illan kohokohta onkin mummukämppikseni kanssa television katselu! Ainoa hyvä asia tässä kivussa oli se, että siirsin oikean surunaiheeni viikoksi syrjään. Nyt kun kipu on siedettävää, muistan taas ikävän jota elämässäni tunnen. Kai sitäkin tulisi vähän käsitellä eikä vain vältellä vatvomista. Joskus on hankalaa tietää, missä kulkee terveen surutyön ja liiallisen miettimisen raja. Päiväkirjaakin olen vähän kirjoittanut. Se ja hetkessä oleminen auttaa. Minä sentään olen vielä suht nuori ja kuntoutumiseni on mahdollista. Pääsen vielä juoksemaan metsään. Mummobestiksen selkäkivut vain pahenevat. Kohta on taas ruoka-aika. Annokset ovat liian pieniä ja niissä on harvoin kasvissyöjälle proteiinia. Toisina päivinä on ollut soijanakkia ja soijarouhetta, mutta tosi vähissä määrin. Parina päivänä olen tärissyt nälästä ja tänään uskalsin pyytää ensimmäisen kerran kaksinkertaisen aamupalan. Silti jäi nälkä 🙁 kun ei siinä ollut mitään (kaurapuuroa ja ruisleipää, eikä ees päällisiä leipään!). Tässä kuvat syömistäni ruoista. Parannusta sairaalaruoissakin on varmasti tapahtunut, mutta ei tarpeeksi. Ihan
parasta palata huomenna suuriin ravinnerikkaisiin HERKUllisiin annoksiin.
Mutta parasta kotiinpaluussa on kuitenkin Katjan, Tiinan ja Filemonin näkeminen!
(jostain syystä tää nyt ainakin mulle näkyy ilman kappalejakoja, mutta en jaksa enää yrittää korjata)