Kissani Onnikki ja kultakalani Pampula
4. Kissani Onnikki
Oih! Onnikkikin oli niin ihana. Onnikin löysin 9-vuotiaana kaverini kellarikopista, jonne se pääsi ikkunan kautta. Ruokimme sitä jonkin aikaa ja kiertelimme ovelta ovelle etsien sen oikeaa koti. Äiti sanoi, että en saa tuoda sitä kotiin. Kun äiti sitten lähti työmatkalle salakuljetin sen huoneeseeni. Isi ei tietenkään huomannut mitään. Kun äiti tuli kotiin muistan että makasin sängylläni Onnikki kainalossani ja äiti rakastui siihen heti. Onnikki oli tosi suloinen kissa, joka ei raapinut eikä purrut, vaan seurasi minua kaikkialle ja jutteli. Kesäisin se sai olla mökillä vapaana ja talvet kului keskustan kerrostaloasunnossa. Onnikki kuoli kun minä olin jo aikuinen ja opiskelin kuvataiteilijaksi. Ihana kissa jonka muisto lämmittää sydäntäni.
5. Kultakalani Pampula
Meillä oli akvaariossa muitakin kaloja, mutta Pampula oli tärkeämpi kuin muut. Taisin ostaa sen omilla rahoillani 6-vuotiaana. Pampula oli vain muutaman sentin kokoinen mutta kuulin, että se kasvaisi tosi isoksi. Siellä se uiskenteli muiden kalojen kanssa kunnes muutaman viikon kuluttua kuoli. Muistan sen surullisena tapahtumana. Äiti veti sen vessanpöntöstä alas enkä voinut ymmärtää miten joku voi tehdä niin.
Aikaisemmat kuolleet eläimet:
Undulaattini Tipi ja marsuni Kaneli