Koirani Nefer ja kissani Aiho
6. Koirani Nefer
Vihdoinkin sain koiran kun olin 13-vuotias. Nefer oli saksanpaimenkoiran, labradorinnoutajan ja leonbergin sekoitus. Hän oli kiltti ja suuri, kaikkien ystävä. Äiti ulkoilutti haukkua aamuisin, ja siskon kanssa jaoimme ilta- ja päivälenkit niin, että joka toinen päivä minä vein pitkän lenkin ja joka toinen siskoni. Nefer oli täydellisen helppo ensimmäiseksi koiraksi. Kun muutin kotoa pois en saanut sitä mukaani. Neferistä tuli tosi lihava ja se jatkoi elämäänsä onnellisena 14-vuotiaaksi. Nefer ja Onnikki-kissa muuten lopetettiin samana päivänä.
7. Kissani Aiho
Kun olin 4-vuotias oli lempielokuvani animaatio nimeltä ”Aiho”. Animaation Aiho oli porovasa. Kun sitten haimme äidin serkun naapurista kissanpennun kotiin se sai nimensä piirretyn poron mukaan. Aiho oli hullu kissa. Muistan kuinka pelkäsin sitä kuollakseni kun se hyökkäili kimppuuni. Se ei ollut mitään kissan leikkimielistä hyökkäilyä vaan sen silmissä kiilui halu tappaa. Olin joskus tuntikausia sitä piilossa viltin alla. Aiho kyllä rauhottui kun ikää tuli, hankala nuoruus jäi. Lopulta sekin oli ihana sylissä kehräävä kissa, jonka pentuuden luonne toisinaan vielä vieraili luonamme yllättävinä kilareina. Ei siinä, sopi hyvin meidän hieman omituiseen perheeseemme.
Aikaisemmat kuolleet eläimet:
Kissani Onnikki ja kultakalani Pampula
Undulaattini Tipi ja marsuni Kaneli