Ajatuksia vaatteiden ostolakossa
Moro.
Täällä ollaan oltu jo yli kaks kk, siis yhteensä vuoden kestävässä vaatteiden ja asusteiden ostolakossa! Ajattelin kertoa mitä olen ajatellut, miten on mennyt ja miltä on tuntunut, entä onko mikään muuttunut?
Ihan heti projektin alussa rupesin kohtelemaan vaatteitani paremmin. Lempivaatteet riisuin kotona heti pois ja laitoin päälle jotkut kulahtaneet olovaatteet. Mietin, että kun nyt ei tosiaan voi ostaa mitään uutta eikä käytettyä, on pidettävä huoli ettei kivoimmat kulu liikaa. Minulla on myös ollut tapana heitellä vaatteita kasoihin tuoleille ja lattioille, mutta projektin alkaessa olen asetellut ne ilmavasti ovien tms päälle. Hajuherkkänä ihmisenä tunkkaset vaatteet ei vaan sovi kuvioon. Muutenkin haluan pestä vaatteitani mahdollisimman harvoin, koska nykylaatu vaatteissa ei vaan kestä kauheasti pesuja. Jos siis vaatteessa ei oo jotain törkeetä ketsuppitahraa rinnuksilla tai kainalot hienhajusina, saatan pitää samoja vaatteita koko viikon. Inhoan sitä hetkeä aamuisin kun pitää miettiä päivän vaatteet. Kun homma on hoidettu, on pyrkimys pysyä puhtaana niin, ettei sitä valitsemista tarvi tehdä liian usein.
Olen huomannut, että tyylini on aika pelkistetty ja klassinen. Tunnistan, että sellainen on nyt muodissakin. Vaikka kuinka kuvittelisi omaavansa tyylin, johon ei mitkään virtaukset vaikuta, on sitä vaan aina tämän hetken ihminen ja tahtomattaankin se vaikuttaa. Eikä se minua haittaa, kunhan en huku vaatteisiin, enkä tee virheostoksia. Tämän hetken lempivaatteeni on musta lyhyt trikoomekko (omistan kaksi) sekä mustat legginssit. Mistään ei kiristä, on huomaamaton ja saman asun kanssa voi kieriskellä nurmikolla tai osallistua juhliin. Pidän sellaisista vaatteista, jotka taipuvat juhlaan ja arkeen, eivät kiristä mistään, eivät hajoa helpolla ja tuntuvat hyviltä päällä. Joskus tätä asua voi piristää värikkäällä paidalla tai legginsseillä. Korvakoruni ovat joko vaaleansiniset tai kultaiset napit. Paljon muita ei korvissani ole näkynyt yli vuoteen.
Olen jo nyt tajunnut, millaisia vaatteitani kaappiini kaipaan. Vähän ärsyttää kun sen tietää ja esim sellaisia tietyn mallisia hihattomia paitoja on vain yksi. Koko ajan ei kuitenkaan voi pitää samaa kun se on välillä pesussa. Unelma olisi sellainen, että lempivaatetta olisi aina kaksi kappaletta. Muutaman kerran on ostokielto kirpaissut, ehkä pahiten kun Nokian Neulomon uutuudet tulivat myyntiin. Mustaa, suomalaista ja ekologista. Mutta järkeilin oloni helpommaksi luottamalla siihen, että neulomo jatkaa vielä pitkään toimintaansa ja myy samaa mallistoa vielä kesällä 2017. Muuten en ole vaatekaupoissa käynytkään. Ei tule enää kulutettua aikaa niissä. Tunnustan kyllä kaipaavani sitä ja unelmoin vaatevaihtelusta.
Projekti on saanut minut käyttämään kaapistani myös sellaisia vaatteita, joihin en ole koskenut vuosiin. Tällä hetkellä ainoa ”vaatekauppa”, josta saan jotakin ottaa on oma vaatekaappini. Sieltä on vaan sitten löydettävä se vaihtelu. Muutamat vaatteet ovatkin olleet kivoja kun olen laittanut ne päälleni ja olen yhdistellyt vaatteita uusilla tavoilla. Joitakin olen leikellyt ja tuunaillut. Hame, joka piti heittää pois olikin täydellinen päälläni. Ehkä olen ollut ahdistunut ja huonolla tuulella sitä viimeksi käyttäessäni ja nyt osasinkin suhtautua siihen kivana vaatteena, enkä heijastanut siihen enää negatiivisia tunteitani. Tunnistatteko seuraavan tunteen kun ostaa uuden vaatteen? Uusi vaate päällä on hyvä olo. Näyttää hyvältä ja on iloinen, ajattelee: ”nyt en tarvi enää uusia vaatteita”. Sitten viikon kuluttua se vaate onkin ihan yhtä huono kuin ne vanhatkin ja ostaa taas uuden. Varmasti tuttu tunne kaikille. Ja ne omat vaatteet näyttää aina toisen päällä paremmilta. En vaan enää jaksa tuota kehää. Muutenkin elämässäni olen lähiaikoina keskittynyt henkiseen hyvään oloon ja miettinyt mistä huonot oloni oikein johtuvat? Mitä voin tehdä ajatuksissani, pääni sisällä, että olo helpottuu? Nykyään vaatteet eivät merkitse niin paljoa eikä niiden suhteen kaipaile paljonkaan vaihtelua.
Muutaman kerran olen huomannut miettiväni että ”pitäskö ostaa salaa”. Mutta siis mitä helvettiä! Salaa itseltänikö?
Tässä tällainen kiva kuva, koska en osaa kirjoittaa mitään ilman kuvaa. Mutta suosittelen! Sekä ostolakkoa että kävelyä metsässä hyvän tyypin kanssa!
