Arkipäivä
Tänään herätyskello soi 9.00, mutta nousin vasta 10.00, koska nukahdin vasta kahden jälkeen. Minulla olisi suuri tarve päästä sängystä ylös 8.00, muuten tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Tiedän, että tällainen ajatusmalli on tyhmä ja vain turhaan saa omaa oloa huonommaksi. Mutta en vaan pääse siitä eroon! Nouseminen myöhemmin saa itselle laiskan tunteen, että taaskaan en saanut mitään tehtyä. Minuutit, tunnit, päivät ja vuodet kulkevat pikakelauksella eteenpäin.
Klo 10-12.00 Jumppasin niskaa ja söin aamupalan. Samalla luin hyvää kirjaa: Irwine Welshin mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet. Nykyään luen usein aamuisin. Vielä muutamia vuosia sitten aamutoimenpiteeni vaativat muutaman minuutin, mutta nykyään teen kaiken todella hitaasti ja aamuihin menee parikin tuntia. Lähdin Katjan kanssa ulos ja kävelimme pienessä metsässä. Naapurin mummu ja vaari tekivät pihahommia ja pääsin näkemään ensimmäistä kertaa heidän puutarhansa. Mummun ja vaarin tosi lihava koira oli mielestäni laihtunut muutaman kilon. Kehuin koiraa ja heitä siitä! Sain mukaani pussillisen omenoita.
Klo 12.00-15.30: Jani tuli kylään. Kuuntelimme kasettiimme tulevia nauhoituksia ja kirjasimme ylös, mitä pitää miksata erilailla. Bassoa alas, Jyrin laulua ylös, tuplalaulut tästä pois…. muuttelimme vielä vähän kansiakin. Aikataulu on tosi tiukka ja huomaan pinnani olevan kireällä. En tykkää kiireen tunnusta. Jani lähti työhuoneelle ja Jyri kuvauskeikalle. Minä kuuntelin ensimmäistä kertaa (proto) Torvisen kasettia ja se oli todella hyvä. Pilkoin samalla pari kiloa kasviksia joista tein kaalikeittoa. Ärsytti tehdä ruokaa, siihen menee niin kauan ”tärkeätä aikaani”! Siivosin myös keittiön. Sitten söin.
15.30-19.00 Lähdin työhuoneelle. Kävelen sinne aina Katjan kanssa, matkaa on metsän läpi 1,5km. Oli tosi lämmintä ja aurinko häikäisi. Se pieni metsä on parasta tällä suht ankealla asuinalueella. Piirsin yhteensä kaksi tuntia ja pidin pienen välipalatauon. Keskittyminen ei meinannut onnistua niskakivun, auringon ja ystävältä tulleen ”nähdäänkö?” viestin takia. Päätin lyhentää jo nyt lyhyttä työhuoneiluani ja lähteä kotiin, niin kerkiäisin vielä kaupunkiin syömään ystävän kanssa.
19.00-22.00 Menen bussilla keskustaan. Näemme ystävän kanssa Telakalla. Syömme ja kuulemme Trio Alaskan soundchekin. Emme kuitenkaan jaksa jäädä Maailmantangon kuvataideviikon avajaisiin. Niskani ja pääni alkavat olla tukalan kipeät, otan migreenilääkkeen ja lähdemme ulos kävelemään. Iltainen kaupunki on ihana ja eksoottinen, sitä tunnelmaa kokee niin harvoin. Haemme kahvit lämmittämään käsiä, naureskelemme sivukatujen näyteikkunoille ja kuvittelemme olevamme kaupunkilomalla. Löydämme itsepalvelu kukkakaupan, tosi ihmeellistä. Ihana idea, mutta tosi vähän kukkia ja paljon rumia tavaroita (eipä ainakaan tee mieli varastaa). Kun ei asu keskustassa ja käy siellä muutenkin tosi harvoin, on tällainen jollekin toiselle ihan huomaaamaton ja arkinen asia tosi piristävää vaihtelua. Molempia alkaa väsyttämään. Istumme keskustorilla ja toivoisin, että ihmisiä olisi liikkeelä enemmän. On kiva katsella ja miettiä, että tuossa tuo tyyppi avaa tuon vaunugrillin klo:21.00 ja sen työt alkaa. Millaistakohan on tehdä tuollaista työtä? Hiukset haisee aina makkaralle ja muuta mukavaa. Joku on just repinyt kaikki julisteet pois. On siinä yksi: meidän ensi tiistain Telakan keikka (jossa myös kasetti julkaistaan). Hyppään bussiin ja saan tiedoston, jossa on levyllemme uusia versioita. Pian kotiin kuuntelemaan, en malta oottaa vaikka en kyllä yhtään jaksaisi enää tehdä töitä. Usein mietin, että teen töitä ihan liian vähän mutta tällaisen päivän jälkeen tajuaa tehneensä sitä lähes kokoajan.
22.00- Tulen kotiin. Kuuntelen kappaleet kerran mutta aivoni eivät enää välitä mielipiteitä. Keskityn tähän huomenna. Nyt kirjotan tän, sit siirryn keinutuoliin ja luen sitä hyvää kirjaa tai katon jonkun leffan (kunnes tajuan, että Katja! Katja pitää vielä ulkoiluttaa). Arvioin, että nukahdan tänään aikaisintaan klo: 01:00.
Kauniita unia. Tämä oli kiva päivä, huominen on taas arkipäivä. Ihan erilainen taas.