Elämäni parhaat hiukset
Mulla on ollut aina hiuskriisi. Mut eipä oo enää!
Olen jo niin kauan kuin muistan inhonnut vaatteita ja ollut kriisissä tyylini kanssa. En halua ostaa uusia vaatteita mutta mikään kaapissa ei ole tuntunut aikoihin hyvältä. Ihan kuin kaikki muuttuisi päälläni toiseksi. En myöskään ole laittautuja, enkä jaksa esim laittaa yhtään hiuksiani. Minulla onkin ollut noin kymmenen vuotta samanlaiset hiukset: leukaan saakka tai vähän pidemmät ja vaalennetut .
Lapsuuden kiusailut ovat jättäneet jonkinlaiset jäljet ja vaikka olenkin suht ok naamani kanssa, on selkeästi syvälle minuun jäänyt epävarmuutta. Etenkin masennuskausina suhtautuminen myös ulkonäköön on negatiivisempi. Olen ajatellut tarvitsevani vähän pidemmät hiukset, ikäänkuin kasvoni olisivat silloin enemmän piilossa. Olen katsonut ihaillen ihmisiä, joille sopii lyhyet hiukset. Olisin itse niillä maailman rumin.
Tuntuu oudolta kirjoittaa tällaista. Jotenkin väärältä itseään kohtaan. Tai siis myöntää tällaisia asioita. Että on näin epävarma ja itsekriittinen. Ja ennenkaikkea se, miten paljon JA TURHAAN elämässä kärsii, koska ajattelee niin vääristyneesti itsestään. Eikä se todellakaan rajoitu vain ulkonäköasioihin vaan toisinaan kaikkeen tekemiseen.
No mutta viime viikolla ihana ystävä ehdotti, että voisin leikata ihan lyhyet hiukset. Muutenkin vaihtelu ulkonäössä saattaisi piristää! Googletin heti kuvia söpöistä 60-70-luvun lyhyistä hiustyyleistä ja varasin ajan kampaamoon. Etsin itsestäni kuvan lyhyissä hiuksissa vuodelta 1997, kun olin 17-vuotias. Silloinkin pidin itseäni ihan kamalan rumana ja nyt kun löysin kuvan näinkin maailman suloisimman teinin.
Jännitin leikkauspäätöstäni ja pelkäsin, että kadun heti! Mutta kun hiukset putosivat lattialle näin heti että sehän onkin tosi kiva. Kasvoni tulivat ihan erilailla esille, koska olen aiakisemmin piilotellut niitä. Ihankuin näiden lyhyiden hiusten kanssa olisin vihdoinkin Sanni. Nämä kuivuu hetkessä eikä näitä tarvitse laittaa millään tavalla. Olen kokoajan ihana ja söpö ja kaikki vaatteetkin sopii minulle nyt. Tyyliongelma ei ollutkaan vaatteissa vaan hiuksissa. Mutta KÄÄK miten hiukset voikaan tehdä näin iloiseksi!?
