”En enää koskaan…”

En enää koskaan syö karkkia. En enää koskaan rakastu. En enää koskaan anna anteeksi. En enää koskaan ole onnellinen. En enää koskaan sekoa näin. En enää koskaan juo. En enää koskaan ole myöhässä. En enää koskaan. En enää koskaan. En enää koskaan.

Jokainen on joskus ajatellut ettei enää koskaan tee jotakin. Mutta sitten taas ollaankin tehty ja kadutaan niin helvetisti. On paha olo kun teki niin ja sitten vielä petti lupauksen, jonka itselleen oli tehnyt. Tehdyn asian seuraukset ovat vielä kamalammat, koska näin ei enää pitänyt tapahtua. Itse olen ainakin miettinyt monista asioista, etten enää koskaan. Kunnes tajusin, etten oikeastaan voi olla kovin monestakaan asiasta varma. En enää ole niin ehdoton ja annan anteeksi itselleni kaikki ne epätäydellisyydet joita minussa on ja tulee olemaankin. Uskon myös, että mielipiteeni ja arvoni muuttuvat vuosien kuluessa, koska minä kasvan ja muutun kokoajan. Se, minkä kuvittelen nyt kuuluvan en koskaan- listalleni, ei välttämättä kuulu sinne enää kolmen vuoden kuluttua. Mutta joistakin asioista olen varma. Tässä ne ovat:

– En enää koskaan syö punaista lihaa, kanaa tai kalaa asiaa tiedostaen. (lisäsin tuon ”asiaa tiedostaen”, koska näin voi käydä vahingossa. Esimerkiksi muutama viikko sitten söin vahingossa pitsaa, jossa oli kalaa. Luulin, että pitsantekijä tietysti muistaa kalattomuuteni enkä osannut edes ajatella siinä voivan olla jotakin, jolla on joskus ollut kaksi silmää.)

– En enää koskaan päädy monogaamiseen suhteeseen. 

– En enää koskaan ota ns. uutta eläintä, vain rescueita ja hylättyjä.

– En enää koskaan ole puuttumatta, jos näen väkivaltaista, seksististä tai rasistista käyttäytymistä. 

Siinä mun! Onko sulla jotakin, jota et enää koskaan?