En tiedä mitä tekisin
Olen toiminut ammatissani 9 vuotta ja varmaan jokaisena vuonna läpikäynyt sellaisia ajatuksia, että onko minusta tähän ammattiin? Yleisintä kyseenalaistaminen on ollut apurahakauden loputtua tai näyttelyn päätyttyä. Kuitenkaan koskaan aikaisemmin en ole kokenut näin pahaa kriisiä kuin nyt. Olen kokenut toimivani ammatissa jossa olen hyvä ja oikeastaan siinä ainoassa ammatissa, johon minusta on. Tämä on ollut minussa siitä asti kun synnyin, vaikkakin aloitin opiskelun vasta 25-vuotiaana. Ikäänkuin tämä olisi kohtaloni, antanut minulle niin paljon iloa ja itsevarmuutta. Antanut merkityksellisyyden tunnetta. Opettanut ja suorastaan pelastanut.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tämä ammatti kuluttaa minua enemmän kuin mitä antaa. Eikä tämä enää tunnu kiinnostavan tarpeeksi! Mutta jotain mielekästä työtä tulisi kuitenkin tehdä enkä todellakaan tiedä mitä se sitten olisi? Minuahan kiinnostaisi esimerkiksi jollakin varastolla laatikoiden pinoaminen, mutta lähes kaikki työ on tällä selkävammalla poissa laskuista. Asiakaspalvelutyötä en enää halua tehdä. Myöskin homevamma ja melu/valo/hajuherkkyys ovat rajoittavia tekijöitä. Nyt kun en ole käynyt työhuoneella kuukausiin olen tehnyt vähän musiikkia ja ”harrastanut” maalaamista, mutta huomaan masentuvani pikkuhiljaa kun on liikaa aikaa asioiden pyörittelyyn. Tiedostan kyllä, että olen taas myös masentunut. Lähiviikkoina olen ajatellut itsestäni negatiivisesti ja vähätellyt kaikkea mitä teen. Saatana kun tämä on aina tällaista.
Olen miettinyt vähän opiskelua. Jos hankkisin opettajan pätevyyden? Mutta koska hoen itselleni olevani tyhmä, tuskin pääsisin sinne kouluun: aivoissa on vaan tyhjää. Tai kuvitushommia (pitäisi tehdä kuvitus-portfolio!). Ei vaan tunnu olevan energiaa asioiden edistämiseksi. Myöskin tämä blogi kiinnostaa, mutta pelkään kaupallistumista ja täälläkin vapauteni menettämistä. Ja olen niin itsekriittinen etten ikinä kirjoita mistään, koska kaikki tuntuu itsestäänselvältä. Yhä häpeän ja vähättelen itseäni, vaikka näitä vastaan olen taistellut koko ikäni. Tämäkään sota ei lopu koskaan.
