”Hyvinvoinnin päiväohjelma”
Muutama viikko sitten luin Riku Siivosen kolumnin: Tämän vuoksi jokaisen Suomalaisen pitäisi viettää kymmenen viikkoa mielisairaalassa. Tämä teksti tuli elämääni juuri hyvään hetkeen, koska olen ollut kesästä saakka isossa kriisissä sekä kärsin kroonisesta ahdistuksesta. Lähisukulaiseni kävi juuri mielisairaalassa ja toinen on psykoottinen. Minä itse tunnen huonommuutta ja epäonnistumista lähes aina. Näen itsessäni paljon hulluutta ja vain jokin ihmeellinen selviytymisen ja yrittämisen geeni on pitänyt minut poissa sairaalasta. Minä voisin hyvin olla siellä ja niin muuten sinäkin. Eikä siinä ole mitään hävettävää tai epänormaalia.
Luettuani Siivosen kolumnista sairaalasta saadut ”hyvinvoinnin päiväohjelman” kohdat jokin suhtautumisessa arkeeni on muuttunut ja helpottunut.
Syö aamupala.
Tee jokin itseäsi miellyttävä tai rauhoittava asia.
Harrasta liikuntaa.
Tapaa ystäviä.
Tee jokin toinen itseäsi miellyttävä tai rauhoittava asia.
Tee asia, josta ei ole mitään hyötyä, joka on vain kiva.
Mene ajoissa nukkumaan.
Aikaisemmin olen tuntenut arjessani huonommuutta ja ahdistusta siitä, etten ole käynyt työhuoneellani sekä nostan työttömyyskorvausta. Kovin ja tuomitsevin ääni päässäni on liittynyt juuri siihen, kuinka minun tulisi itse tienata rahani. Tämä ääni on syntynyt lapsuuteni maailmassa. Minä en ole arvokas jos en ole menestynyt ja tienaa rahaa. Tämä tuntuu niin oudolta, koska en itse arvosta rikkautta tai elämää, jossa ei ole kuin työ! Tiedostan myös henkiset ja fyysiset rajoitteeni sekä oman arvomaailmani, mutta silti se sisäinen ääni on usein omaa ääntäni voimakkaampi. Kuitenkin tämän ohjelman luettuani, ymmärsin saavani aika monta rastia ruutuun. Ainoastaan kohta ”mene ajoissa nukkumaan” on tuottanut kesästä saakka ongelmia. En ole osannut tuntea elämääni merkitykselliseksi ja tärkeäksi jos elän ns eläkeläiselämää: eli teen aikalailla vain asioita joista pidän.
Kuten tänään: heräsin kahdeksalta, koska vaikka minulle klo 8.00 on tuskaisen aikainen, olen huomannut olevani onnellisempi jos en pötkötä liian myöhään. Söin aamupuuron siemenillä ja mustikoilla. Menin pilatekseen koska se on parantavaa ja ihanaa. Tulin kotiin ja soitin ystävälle ja puhuimme tunnin. Sen jälkeen tein pihahommia melkein kaksi tuntia. Tänään saapui myös vinyylini painosta ja kävelin Katja-koiran kanssa ystävälleni juhlistamaan asiaa! Joimme kahvia ja söimme pullaa. Tulin takaisin kotiin ja kuuntelin Ville Pirisen uutta kasettia sekä Topi Sorsakoskea. Leikin kissan kanssa. Nyt kirjoitan tätä blogia ja jos en lähde ystävälle yökylään, pääsen ehkä myös ajoissa nukkumaan. Mutta toisaalta, ei tarvitse tässäkään ohjelmassa aina pyrkiä täydellisyyteen.
Musta alkaa tuntua siltä, että alan voittamaan sitä tuomitsevaa ääntä. Tänäänkin kuulin sen, mut sanoin sille: EI KIINNOSTA, MULLA ON KIVAA!
