Ilkeä ja vaativa ääni

Istun tähän ja tiedän, kuinka epämiellyttävää on istua tietokoneella. Etenkin nyt kun selkä on alkanut oireilemaan uusista kohdista ja tänään olikin ensimmäinen työpäivä tämän vuoden puolella, kun piti jättää työt kesken selän takia. Pelkään kipua ja sitä, että kipu jää elämään hermoon. Pelkään paluuta kuntoutukseni alkuvaiheisiin. En jaksaisi käydä tätä kaikkea läpi uudelleen. 

Sisälläni myllertää. Olen ymmärtänyt merkittäviä asioita itsestäni ja omasta mielestäni. Olen ainakin ihan hirveän ilkeä, vaativa, kriittinen ja kohtuuton itseäni kohtaan ja uskon sen olevan yksi merkittävin syy kroonistuneisiin kipuihini. Kun olin lapsi eräs läheinen ihminen hoki minulle vuosia sitä, kuinka ruma ja tyhmä olen. Vaikka lapsuudessa tapahtuneet asiat vaikuttavat meihin voimakkaasti läpi elämän ja se on ollut aivan selkeä tieto minulle aina, en kuitenkaan ole nähnyt, kuinka sen ilkeän aikuisen ääni yhä jatkuvasti kertoo minulle kuinka huono kaikessa olen. Kertoja vain on muuttunut minuksi itseksi. On tietysti helpottavaa nähdä tämä asia näin selvästi, koska nyt voi asiat muuttua, mutta vaikealta se tuntuu. Kun on toiminut tietyllä tavalla koko elämänsä, väheksynyt jatkuvasti itseään, kaikessa ja kokoajan, ei se muutos tapahdu hetkessä. En välttämättä pysty koskaan suhtautumaan itseeni samanlaisella lempeydellä kuin ystäviini, mutta on yritettävä ja tehtävä tietoisesti töitä. Työ oman itsensä kanssa tuntuu kohtuuttoman suurelta. Mietin, onko elämä kaikille yhtä hankalaa?

Kaksi viikkoa sitten aloitin masennuslääkityksen (olin kolme vuotta ilman). Ajattelin, että ei elämän kuulu kuristaa kokoajan. Odotan, josko alkaisi helpottamaan. Olen nyt ollut kaksi viikkoa aivan mielettömän herkkä. On myös ihmissuhteita menneisyydestä, jotka olen kuvitellut jo käsitelleeni, mutta nekin ovat nousseet taas pintaan ja tuntuvat verhoavan minut alleen. Tunnen aivan mieletöntä surua kun mietin erään elämää, tunnen vihaa ja hylätyksi tulemista kun mietin toista, jotkut ihmiset taas läikehtivät sydämessäni ja monet kohtaamiset ovat olleet niin niin satumaisia ja kauniita, rakkaudellaan parantavia. Elän täysillä, mitä tunteisiin tulee. Mutta voi, se on väsyttävää ja olen uupunut.