Iloiset maalaukset

Työskenneltyäni vuoden yhtäjaksoisesti, päätin yrittää lomaa. Ymmärsin kyllä heti ahdistuvani, jos en käy työhuoneella, koska siellä oleminen tuottaa minulle myös suurta iloa. Toisaalta taas suuret teokset joiden työstämiseen kuluu monta kuukautta tuntuvat toisinaan ihan pakkopullalta ja vapaus luovuuden suhteen on hyvinkin kaukana. Olen enemmänkin tehtaan kone, joka toistaa automaatiolla samaa toimintaa, kunnes tulee valmista. Päätin siis yrittää yhdistää lomailun työhuoneiluun yrittämällä harrastaa kuvataidetta. Minulla on vuosien takaa valmiiksi leikattuja pieniä mdf-levyjä, joihin voisin maalata ilman minkäänlaista itsekritiikkiä nopeita kuvia, joiden ei ole edes tarkoitus olla onnistuneita tai nähdä päivänvaloa. Tämän idean äärellä tiesin kyllä jo, ettei huoleton harrastaminen tule onnistumaan, mutta minulla oli sellainen tunne että jotakin kivaa voi tapahtua. Ja niin sitten tapahtuikin.

Halusin maalata yhdelle ihanalle ihmiselle lahjaksi kaksi maalausta: kissani ja koirani. Näin ehkä hänen ikävänsä uusien ystäviensä luokse ei olisi liian suuri. Kuitenkin tehtyäni ensimmäisen maalauksen kissastani, sainkin uuden teosidean. Idea ei ole mitenkään kummoinen, mutta jatkaa hyvin teoksilleni ominaisen omaeläkerrallisuuden parissa. Päivässä yksi pieni maalaus, aamulla kotona päätän mitä maalaan. Teokseni rajana ovat kotini seinät. Olen myös onnistunut pitämään kiinni rentoudesta ja täysin rakastunut maalaamiseen. Vaikka teoksesta tuleekin suuri kun pienet kuvat muodostavat yhdessä suuren kokonaisuuden, on jokaisena päivänä kuitenkin sellainen olo kuin aloittaisi uuden teoksen. Tämä on mahtavaa ja olen kaivannut juuri tällaista tekemistä.

Lue myös:

Kun lomailla voikin jokaisena päivänä