Kuinka uusi työ ja idea siihen syntyy
Uuden teokseni idea syntyi kun ensi kesänä Hyvinkäällä järjestettävän TAJU-2017 näyttelyn kuraattori soitti ja halusi näyttelyyn vanhan teokseni vuodelta 2010. Tein teoksen sydänsuruissani. Jyri ei enää halunnut kiusata minua vaiheilullaan ja päätti lopettaa lähes vuoden kestäneen tapailun. Piirsin sata tuntia ja juuri ennen kuin teos valmistui Jyri halusikin olla taas kanssani. Nyt tästä on kulunut 7 vuotta ja olemme tehneet yhdessä lopullisen eropäätöksen. Kuraattori siis pyysi näyttelyyn teoksen, joka on ollut minulle ns. erotyö. Hän kertoi tilassa olevan tilaa toisellekin teokselle, voisin tuoda jotakin vanhaa tai tehdä uutta. Varmaan muutama päivää ennen olin miettinyt ahdistuneena tuplapeittoa, jonka saimme häälahjaksi ja jonka alla olimme aina nukkuneet. Pystyisinkö vielä jatkossa nukkumaan tämän peiton alla (tai saisinko laitettua siihen ylipäänsä pussilakanaa: teimme sen aina kaksin)? Silloin keksin, että maalaan peittoon kangasväreillä meidät nukkumassa. Idea tuntui tosi hyvältä, toimisi kuvaparina myös vanhan teokseni ”I had a dream” kanssa. Teos on kooltaan 1,5m x 2,3m ja piiretty puuväreillä.
Pikkuhiljaa tajusin, etten pystyisi maalaamaan peittoon. Se on liian pehmeä täytteensä takia eikä kankaan pingottaminenkaan olisi mahdollista. Päätin ommella peiton itse. Tajusin, ettei katsojalle ole kuitenkaan merkityksellistä onko peitto juuri se peitto, jonka alla olemme nukkuneet. Päätin ostaa hyvää kangasta, maalata kuvan siihen ja lopulta ommella peiton. Oppisi samalla yhden uuden asiankin.
Kuvittelin, että kuva, jonka maalaan tulisi ottaa työhuoneellamme. Mielessäni oli, miltä sen haluan näyttävän. Minun kainalossani kissa, vieressä Jyri peiton alla. Katja-koira jalkopäässä. Lopulta lavastaminen eläinten kanssa tuntui liian hankalalta. Yhtenä aamuna Jyri otti minusta ja kissasta kuvan. Kun ystävä tuli kylään laitoin Jyrin makaamaan sänkyyn ja ystävän siihen viereen asennossa, jossa itse olin Jyrin ottamassa kuvassa. Lopuksi lisäsin photarilla itseni ystävän tilalle ja Katjan jalkopäähän. Kuvankäsittelytaitoni ovat surkeat mutta saan siitä itse selvää.
Seuraavaksi mietin koon sopivaksi heijastamalla kuvan seinään. Halusin ihmishahmojen olevan realistisen kokoisia tai hieman suurempia. Mietin myös yleisten sänkyjen kokoja (teoksen voi esittää seinälle ripustettuna tai sängynpeitteenä sängyllä). Päätettyäni ostin kankaan ja sitten vasta rupesin murehtimaan sitä kuinka käytännössä maalaan suurta (1,6m x 2m) kangasta. Käytäntö voisi olla fyysisesti terveelle henkilölle ihan ongelmaton, teoksen voisi tehdä vaikka lattialla. Itse en pysty työskentelemään lattiatasossa. Pyörittelin, miten saisin pienempiä osia pingotettua kerralla ja kuinka se oikeasti toimisi. Kunnes keksin tehdä kuvasta tilkkutäkin. Näin voisin työskennellä selkääni kuunnellen istuvalteen tai seisaaltaan, ihan missä vain.
Viimeviikon aikana tulostin kuvan 20cm x 20cm osissa, leikkasin ne ja kiinnitin sen seinälle.
Seuraavaksi leikkasin tilkut. Tänään aloitin ensimmäisen kuvan maalaamisen. Laskin, että minun pitää maalata seuraavat 4kk kuva päivässä, näin ompelulle jää aikaa kaksi viikkoa. Teos on tulossa Tampere-taloon esille toukokuussa.
Nyt jo pikkuisen jännittää tuleeko tämän kanssa kova kiire? Kangasväritkin haisivat ihan tosi pahoille. En ole huomannut tätä ongelmaa aikaisemmin, joten hajuherkkyyteni on pahentunut siitä kun viimeksi niitä käytin. Nyt pitää vaan toivoa, ettei joudu olemaan päänsärkyisenä koko lopputalvea ja kevättä. Vaikka jännitänkin aina maalamisen aloittamista tuntui se taas aivan ihanalta!