Kun minä olen matkalla

!!! Muistakaa arvontani, joka  sulkeutuu 31.3 !!!!

Kun minä olen matkalla, alkaa koti-ikävä kolmantena päivänä. Samalla tukehtuu innostukseni koska suru peittää kaiken. Vähän nuorempana jo pelkkä viikonloppumatka Helsinkiin ilman koiriani oli liikaa. Nykyään pärjään vähän paremmin. Tämä matka on nyt kestänyt kaksi viikkoa ja olen päässyt yli yhdestä raastavasta koti-ikävästä. On ihmeellistä kuinka pieneksi ja heikoksi muuttuu, kun tutut rakennelmat ovat toisella puolella maapalloa. Sitä tajuaa oman riippuvuutensa muista ihmisistä, eläimistä ja tutuista paikoista sekä suhteensa omaan itseenä, mikä ei selvästikään ole kovin vahva. Jo ennen tätä matkaa keskustelimme ystäväni kanssa siitä, kuinka kaikista tärkeintä on suhde ja rakkaus omaa itseään kohtaan. Olen kohdannut matkallani koti-ikävän ja samalla joutunut kohtaamaan itseni. Tämä matka on kasvattanut suhdetta itseeni: tästä lähtien kestän paremmin poissa kotoa tai poissa rakkaiden luota. Tiedän nyt myös sen, että olen sairaan ihana tyyppi. Sitäkin on joskus kotona arjen ahdistukseen hukkuneena mahdotonta nähdä.

Kun minä olen matkalla haluan koskea jokaista koditonta kissaa ja koiraa. Ja niistä jokainen jää huolena sydämeeni. Ihmeellistä, kuinka paljon rakkautta meihin mahtuu?

Ja ennenkaikkea, kun minä olen matkalla ALKAA LOMAILU TODELLAKIN NYPPIMÄÄN! Siis enhän mä enää ees muista mitä on tehdä töitä. Ainiin, oon työtön. Ja  miks ihmiset hehkuttaa Thaimaata? Bangkokissa ja siitä etelään on yhtä tuskaa kun on niin kuuma. Yks päivä join 6 litraa vettä ja kävin kuoleman porteilla. Merivesi kirvelee ihoa (järvivesi voittaa sen 100-0). Aurinkorasva, hiekka ja hiki sekottuu vittumaiseks oloks.

Seuraava matkakohdekin on jo suunniteltu: mökki Pirkkalassa. PARASTA!