Kun uskalsin kieltäytyä unelmieni töistä
Tiesin, että 1.7. minulla alkaa työt. Sellaiset työt, joiden alkamista olen odottanut kauan ja joista viimeisimmät blogikirjoituksenikin ovat kertoneet. Tämän lisäksi minua kysyttiin tekemään Muuan miehen uuden levyn kannet (LP ja CD). Tunsin heti ahdistusta siitä, että ajoitus on niin huono. Kansien tulisi olla valmiit elokuun puolivälissä joten joutuisin tekemään kahta työtä päällekkäin- kansia lähinnä viikonloppuisin. Reilu vuosi sitten sairastuin burn-outtiin työskenneltyäni taidetarvikeliikkeessä myyjänä samalla valmistaen tulevaa yksityisnäyttelyäni. Taisin pitää noin kaksi vapaapäivää puolen vuoden aikana. Se oli kamalaa aikaa: aamuisin sydän hakkasi ja itkin, mutta työhuoneelle oli mentävä. Kun senaikainen kiire loppui, lupasin itselleni, että en tee töitä viikonloppuisin (kuin ihan satunnaisesti jos on ihan pakko) enkä päästä elämääni samanlaiseen tilanteeseen. Kaikkein tärkeimmäksi tuli oma terveys. Mietin levynkansiasiaa muutaman päivän ja otin kuitenkin työt vastaan. Vanha Minä nosti päätään: jos kieltäydyn, menetän jonkin mahdollisuuden, josta ehkä seuraa jotakin vielä parempaa. EI VOI SANOA EI. Ja ne muutamat kuvitustyöt, joita olen tehnyt, ovat tuoneet iloa ja rentoutta tekemiseeni. Tuli viikonloppu, menin mökille ja maalasin kissoja. Nämä kissat halusin kansiin ja asiat tuntuivat rullaavan helposti. Tein nopeat kuvaluonnokset etu- ja takakansista.
Julkaisija ja artisti pitivät kissoja hienoina, mutta eivät kansiin sopivina. He halusivat väriä, eläimiä, kasveja, lapsellisuutta. Minun oli hankala luopua kissaideasta, jota olisin halunnut viedä eteenpäin. Päätin kuitenkin kuunnella toiveita ja tein uudet ehdotukset. Nämä ideat eivät lähteneet musiikista vaan siitä, mitä minulta toivottiin.
Etukansi luonnos:
Tästä sain palautetta, no niin, nyt on hyvä meininki! Tästä on hyvä jatkaa. Mietin vähän takakanttakin:
Sekä CD:n sisäkantta:
Sain kuvistani hyvää palautetta, mutta myös kritiikkiä: tämä ja tämä ei ole hyvä. En kuitenkaan saanut kiinni siitä mitä muutoksia ehdotuksiini halutaan ja viikkojen kuluessa aloin tuntemaan liikaa ahdistusta kansista. Koin, että minulla ei nyt ole aikaa kokeiluille, vaan olisin halunnut selkeät ohjeet, joiden pohjalta olisin voinut edetä. En myöskään saanut yhtään tällaista tunnelmaa musiikkia kuunnellessani- näin vain ne hemmetin kissat! Jos tilanteeni olisi ollut erilainen ja olisin voinut keskittyä vain kansiin muutaman viikon ajan, olisin varmasti ne tehnytkin. Nyt ajatukseni ovat kuitenkin 100%sesti julkisessa taideteoksessani, enkä pysty antamaan keskittymistäni tarpeeksi Muuan Miehelle.
Maanantaina mietin, antaako vai ottaako tämä työ enemmän? Vielä vuosi sitten (ajatuksen tasolla) tiesin, että en voi ottaa kaikkia töitä vastaan, mutta silti otin. Vaikka usein tuntuu, ettei itsessä tapahdu minkäänlaista kasvua eikä virheistään tunnu oppivan, ovat tällaiset pienet merkityksettömät asiat minulle niitä suurimpia. Kädessäni voisivat olla suunnittelemani (yhden lempibändini) vinyylin kannet. Mutta mitäs sitten, jos olin sen koko ajan ihan stressaantunut enkä olisi pitänyt taas päiviin yhtäkään vapaapäivää? Tiuskisin läheisilleni, itkeskelisin stressittömien aikojen perään, selkäni kipeytyisi ja migreenit tuplaantuisivat? Ei sen arvoista. Haikein mielin luovuin töistä ja olo helpottui.
Oletko itse kieltäytynyt unelmiesi työtarjouksesta ja jos, niin miksi?