Menestys ei ole valinta
Taas on se aika vuodesta, kun lapset saa todistukset ja vanhemmat hehkuttelevat nerojen jälkeläistensä menestystä somessa. Vaikka omista kouluvuosistani onkin jo aikaa, en silti ihan helpolla unohda sitä, miltä tuntuu olla se kaikessa huono lapsi. Eikä tämä todellakaan ole ollut oma valintani. Minä luin kokeisiin ja yritin pärjätä, mutta sain aina kaikissa lukuaineissa huonoimmat numerot. Vanhempana olen miettinyt, olisikohan minulla ollut jonkinlainen lukihäiriö: yhä lukiessa on hankalaa ymmärtää lukemaansa. Lauseen tullessa loppuun, en muista sen alkua. En pysty lukemaan kuin selkeitä ja helppoja tekstejä. Lapsena lukiessani koekirjan en pystynyt ymmärtämään yhtäkään lausetta tai jäsentämään kokonaisuuksia.
Oma menestykseni ikävuosina 7-16 tapahtui kesäleirillä käpyjenheittokilpailussa. Sain heitettyä käpyjä ämpäriin. Sain kolmannen palkinnon kilpailussa johon osallistui kolme lasta. Minulla on yhä tallessa käsin kirjoitettu kunniakirja tapahtumasta. On tärkeää, että joskus ns. voittaa vaikka olisikin ollut siinäkin huonoin.
Omat vanhempani ovat korkeasti koulutettuja ja olen kokenut painetta menestyksestä jo pienestä pitäen. Tunsin, että minun pitää lukea itseni ammattiin, jossa on hyvä palkka. En kuitenkaan koskaan uskonut, että minusta tulisi ikinä yhtään mitään. Näin tulevaisuudessa ja aikuisuudessa tyhjyyttä. Pysyin lapsena, ettei tulisi kohdata mitä olla isona.
Menestys ei ole valinta. Peruskoulun arvosanat eivät määrittele sinua tyhmäksi tai neroksi, huonoksi tai tärkeäksi. On olemassa muunkinlaista osaamista josta pakollisten lukuaineiden arvosanat eivät kerro mitään. Itse saan olla kiitollinen kun taide lopulta tuli ja pelasti. Ilman tämän lahjan löytämistä olisin yhä omissa silmissäni nolla. Mutta siihenkin tarvitsin ulkopuolista tsemppausta, että uskalsin hakea taidekouluun ja sain tekemiseeni luottamusta. Kaikissa on osaamista ja kaikki tarvitsevat hyvää palautetta. Mutta se palaute saisi olla jokin muu kuin loppuelämäksi arvottava numero.
Tähän loppuun vielä mainos! Sopii oikeastaan tähän, koska juuri Kaija Papua saan kiittää siitä, että hain taidekouluun.
