Mitä surullisin päivä
Vaikka kirjoitan monien mielestä rohkeasti ja avoimesti elämästäni, käsitellen enimmäkseen ahdistusta, fyysisiä kipuja ja työtäni, pyrin tekemään sen aina niin, etten esimerkiksi kerro läheisistäni liian tunnistettavasti. Tottakai puhun joskus parhaasta ystävästä, työtoverista tai rakkaistani niin, että läheisimmät saattavat tietää ketä tarkoitan. Pyrin kunnioittamaaan yksityisyyttä. Tämä on varmasti yksi syy, miksen juurikaan kirjoita henkilökohtaisesta elämästäni, johon kuuluu läheisesti muita ihmisiä. Jo ollessani naimisissa kumppanini kielsi kirjoittamasta hänestä. Se rajasi jo alkuaikoina blogini luonnetta. Tästä ei siis tulisi (pari)suhdeblogia.
Olen kyllä kirjoittanut silloin, kun joku on särkenyt sydämeni, mutta vain yleisellä pohdiskelevalla tasolla, paljastamatta yhtään kestä voisi olla kyse. Olen kirjoittanut erostani ja uusista rakkauksistani sekä maininnut olevani polyamorinen. Olen kirjoittanut kasvusta ja suurista pettymyksistä rakkauselämässäni.
Minulle on aina henkilökohtaisinta kertoa siitä kun yhtäkkiä huomaakin olevansa taas sydän särkyneenä. Siihen ei totu koskaan, se on aina kuin kamalinta ensimmäistä kertaa. Se on epätodellista ja tulee yllättäen. En tiedä kuvittelenko vai onko oikeasti niin ,että aina siinä uusimmassa erossa kokee vielä jotakin paljon surullisempaa? Huomaan miettiväni, miksei rakkaus, tarpeet ja toiveet koskaan kohtaa? Miksemme osanneet toimia meille parhaalla mahdollisella tavalla? Miksei rakkaus muka riitä? Vai etkö koskaan rakastanutkaan minua?
Olen kirjoittanut siitä, kuinka minun on vaikeaa luottaa siihen, että olisin rakastettu. Olin melkein vuoden romanttisessa suhteessa jossa en osannut luottaa. Se olo toisessa, kun minä en vaan luota, on varmasti raskas. Kun kokee joutuvansa todistelemaan toiselle jotakin, jonka tulisi olla ihan selvää.
Tiedän, ettei itsesyyttely auta. Tulkintani ovat kuitenkin vain omaa analyysiani. En koskaan saa tietää miksi näin tapahtui. Tiedän vain, että näin tapahtui.
Lähivuosina olen muuttunut sulkeutuneemmaksi. Se ei näy täällä, mutta elävässä elämässä kyllä. Minulta meni viisi viikkoa, ennenkuin kerroin romanttisen suhteeni loppumisesta muutamalle ystävälle. Kun tapahtumat ovat liian kipeitä, en uskalla lausua niitä todeksi ääneen. Tämän takia minä kirjoitan. Tarvitsen tämän paikan jotta pystyn kertomaan.
