Mun ”törkeä ulkonäkö” ei kuulu sulle

(En mitenkään loukkaantunut verisesti tai muuttunut itsetuhoiseksi tämän tapahtuman takia. Oon vaan lähiaikoina miettinyt paljon sitä, miten paljon muiden (myös omaa) ulkonäköä mollataan. Se ei oo ok. Miks sitä tapahtuu niin paljon?)

Sukulaiseni postasi facebookkiin tämän kuvan Tampere-talon näyttelyni avajaisista. Ihan tavallinen kuva ihmisistä juhlissa juttelemassa. Kiva muisto seinälläni. Kunnes joku itselleni tuntematon mies kommentoi seuraavasti: Sannilla näyttää olevan erittäin ”taiteelliset” tatuoinnit käsivarressa, vai onko vain vitsiksi piirretty tähän kuvaan? Hetken olin vähän ihmeissäni. Onneksi omat ystäväni ovat niin ihania ja viisaita, ettei omassa arjessani edes ole mitään toisen ulkonäön negatiivista kommentointia. Keskustelu jatkui seuraavasti:

Minä: Ihan ne olen selvinpäin täysissä järjissäni ottanut. Lasten piirroksia. Sitä toivoisi, että tämä maailma jo 2000-luvulla olisi sellainen, ettei toisen tyyliä tai ulkonäköä kukaan tulisi arvostelemaan.

(tästä välistä jätän pari hänen kommenttiaan pois koska niitä ei tajua…)

Mies: Mutta sen verran täytyy korjata ja ottaa takaisin, etten ikinä olisi arvostellut, jos kyseessä olisi ollut synnynnäinen eli ei-hankittu ominaisuus. Silloinhan ihminen ei voi sille mitään. 

Ulkopuolinen kommentoija: Törkeetä arvostelua!

Mies: Jos arvostelu on ”törkeää”, silloin on sen kohdekin sitä. Muutenhan sen voisi sivuuttaa vähäpätöisenä.

Minä: Tässä keskustelussa ei oo nyt oo mitään muuta törkeää (epäloogista ja junttia) kuin Mies (nimi muutettu).

Olen jo pidemmän aikaa mietinyt sitä, kuinka itsellä on nykyään nollatoleranssi muiden ulkonäön mollaamisen suhteen. Nuorempana olen syyllistynyt juuri tuollaiseen perseilyyn ja onnekseni oppinut. Kenellekään ei kuulu vittuakaan mun tatskat, naama, rillit, tissit, sääret, perse, paino tai vaatteet ja tämä pätee toisinkinpäin. Se, millä on merkitystä on ystävällisyys. Ei yhtään millään muulla.

VITTU YSTÄVÄLLISYYS!