Muutoksen aika

Kirjoitin muutama kuukausi sitten siitä, kuinka uuden kipulääkkeen päivittäinen syöminen on helpottanut oloani. Voit lukea jutun TÄÄLTÄ. Tämän jälkeen elämäni on muuttunut. Jo pelkästään se, että kipupäivät ovat vähentyneet yli puolella, on antanut minulle enemmän energiaa ja elämäniloa. Ihan tosissaan olen tuntenut elämän lähinnä suoriutumiseksi päivistä, harmaudesta harmauteen kamppailuna, turhana ja kuluttavana. Tämä ei ole kertonut minusta ihmisenä yhtään mitään vaan siitä, kuinka krooninen kipu on ollut suuri syy masennukseeni ja elämän tarkoituksettomuuden tunteeseen.

Identifioidun kipukroonikoksi ja tätä kautta lähes työkyvyttömäksi. On ihmeellistä huomata kuinka paljon olen nyt saanut aikaiseksi ihan vain sen ansiosta ettei koko ajan satu ja tekeminen voi olla mielekästäkin. Näen taas elämän kivulta. Yritän ymmärtää, että nyt pystyn ja voin ja rakennan kuvaa itsestäni uusiksi.

Viimeinen kuukausi on ollut muutenkin elämässäni muutoksen aikaa. Menetin autoni hallinnan ja auto meni romuttamoon. Mitään henkilövahinkoja ei onneksi tullut. Samaan aikaan aloitin osa-aikaiset lastenhoitotyöt ja myönsin ääneen, että työhuoneen sisäilma on niin huonolaatuinen, että on pakko muuttaa. Olen ollut energinen kivuttomampana ja innostunut uusista asioista, mennyt tällä uudella innolla ja voimalla eteenpäin- ehkä liiankin kovaa. Nyt kun työhuone muutto on takana, uusi työ on ihanaa ja on vakuutusyhtiön korvaama autokin millä siirtyä nopeammin paikasta toiseen, huomaan olevani aika lähellä loppuunpalamista. Uuden työhuoneyhteisön perustaminen on ollut ihana asia, mutta myös hyvin stressaava ja työllistävä. Minä kun aina haluan että asiat on heti mallilaan ja kunnossa, niin että muilla on hyvä olla siellä, niin saatan tehdä enemmän mitä oikeasti jaksan. Hieman sellainen maaninen olo ettei edes osaa pysähtyä. ”Onneksi” tänään pamahti hormonaalinen migreeni päälle niin on pakko lepäillä (eli kirjottaa tätä blogia) ennen illan palkkatöitä.

Kiireinen elämä myös sopii minulle, koska silloin en vatvo ja pyörittele kaikkia turhia asioita päässäni. Olen ehdottomasti tekijä. Silti odotan, että tämä uusi arki asettuu pian ja saan taas viikonlopun lepopäivät elämääni takaisin. Myös laiskottelu ja köllöttely on ihanaa kunhan sitä ei ole liikaa.

p.s Iltalehdessä oli minusta tällainen kiva juttu. Toimittaja halusi haastatella, kun oli lukenut täältä blogistani uupuneen ja nälkäisen ihmisen ruokavaliosta.