Nyt alkaa teoreettinen/empiirinen tuskimustyö. Aion maalata vain söpöjä eläinkuvia ja katsoa vaikuttaako ahdistukseen. Tänään vuorossa kissanpennut! MIAU! SÖPÖÖ! CUTENESS DEPRESSION!

Söpöjen eläinten maalaaminen jatkui tällä viikolla. Tein kaksi maalausta. Toiseen sain ystävältä aiheen”kirahvi sinisessä maisemassa”. Toiseen halusin tehdä veneen ja sitä päätyi ajamaan aavikkokettu.

Tästä maalauksesta pidän. Se on humoristinen. Maalatessani näitä kuvia pyrin täysin eroon suorittamisesta: lopputuloksella ei saisi olla merkitystä. Tavoitteena on vain miettiä eläin, alkaa maalaminen, olla masentumatta huonosta viivasta ja antaa lopputuloksen olla mitä on. Se on kyllä lähes mahdottoman tuntuista ja tämänkin maalauksen aikana masennuin noin 4 kertaa (maalasin yhteensä vajaa kaksi tuntia, että aikamoista vuoristorataa).

Tässä projektissa maalamiseni muistuttaa meditointia. Pyrin meditoimaan päivittäin 3-30 minuuttia. Parasta se on, mitä pidempään. Meditoinnissakaan ei voi suorittaa vaan se on aina onnistunut. Kun ajatuksia tulee mieleen ja niitähän tulee satoja, pyrkii vain ottamaan ne vastaan, takertumatta niihin ja jatkaa. Yleensä mietin: sisäänhengitys on aina uusi alku, uloshengityksellä päästän irti. Sama pätee näihin maalauksiinkin, suorittaminen ei ole minulle hyväksi, eikä lopputuloksella ole merkitystä. Kunhan nauttii. Siinä ainakin onnistun, koska maalaaminen tekee aina tosi onnelliseksi.

Kirahvimaalaus on lattea. Harmaa ja voimaton. Mutta tässä en kerennyt edes masentumaan. Olin hyväksyvällä tuulella. Taustassa akryyliin on lisätty akryylimediumia, joka lisää juoksevuutta ja ns. jatkaa väriä. Sen kanssa voisin lotrata kokoajan ja näin pelkällä tekemisen tunteella on merkitys. Ja vaikka itse en pidä maalauksesta, aina löytyy joku muu joka tykkää.