Liikaa töitä
Tuntuu, että olen kirjoittanut tosi paljon aiheesta ”itsensä kuuntelu”. Mutta se tuntuu olevankin itselle ajankohtainen ja ylipäänsä kaikille tärkeä asia. Monet kun eivät välttämättä koskaan kuuntele itseään, vaan elävät sokeasti ja kuurosti opittujen ja ulkopuolelta tulevien ohjeiden ja mallien mukaisesti. Mielestäni tapa tehdä töitä on yksi tällainen asia. Itse olen huomannut, etten koskaan pystyisi tekemään kahdeksan tunnin työpäiviä viitenä päivänä viikossa. Jos tekisin, sairastuisin. Joskus tein enemmänkin ja tässä on sen tulos: herkistynyt ihminen. Nykyinen terveydellinen tilani on löytänyt sopivaksi työtahdiksi 3 päivää viikossa työhuoneella maalaamassa (max 6 tuntia) ja yksi kotitoimistopäivä, maksimissaan siis neljä työpäivää viikossa. Usein sitä huomaa miettivänsä, olenko huono ja laiska ihminen, kun tässä yhteiskunnassa työnteko ja tehokkuus tuntuu määrittelevän ihmisen hyvyyttä ja hyödyllisyyttä. Mutta nykyään TIEDÄN onneksi olevani todella ahkera ja tuottelias juuri itselleni sopivalla tavalla. Joku toinen ei jaksaisi ollenkaan minun tahtiani ja jollekin toiselle tämä ei tuntuisi missään. Luovassa työssä on myös hankalaa määritellä sitä, koska on töissä ja koska ei, kun nämä ideat pyörivät kuitenkin jatkuvasti päässä.
Työtilanteeni olisi ihanteellinen, jos voisin vain maalata näitä pieniä maalauksia. Kuitenkin alkuvuosi on ollut raskas, koska kuvien tekemisen lisäksi olen hakenut jokaista mahdollista apurahaa ja työpäiviä on ollut viikossa liikaa. Apurahahakemusten tekeminen on uuvuttanut minut. Olen lopen kyllästynyt täyttämään jokaista hakemuspohjaa eri tavalla, muokkailemaan kuvia pdf-kansioiksi ja sanallistamaan kuvallista tekemistäni (hyi!). Tunnen myös painetta, koska ensi kesän näyttelyni tulevat maksamaan minulle 7000e ja ulkopuolista rahoitusta olisi saatava. Taiteilijan ammatissa kun on ihan normaalia, että töitä tekee ilman palkkaa ja sitten vielä itse maksaa, että saa teoksensa esille. Tämä tietysti luo pienimuotoista ”olenko idiootti”- elämystä! Ja jos rahaa ei mistään tule, on hakemusten parissakin vietetyt tunnit olleet ns turhia.
Lähiviikkoina (ja vuosina!) olen miettinyt, pitäisikö vain olla hakematta apurahoja, ettei uupuisi näin kovin. Mutta toisaalta on hinku päästä köyhyydestä taas hetkeksi pois. Olen myös miettinyt voisinko toimia missään muussa ammatissa? Monet asiat kiinnostavat, mutta oma fyysinen kunto on myös monen tekemisen esteenä. Ainakin tässä työssä pystyn määrittelemään työasentojani ja pitämään pidempiäkin taukoja tilanteen niin vaatiessa. En myöskään kyseenalaista taloudellisen epävarmuuden kestämistä niin voimakkaasti mitä urani alkuvaiheilla. Olenhan jo pärjännyt tässä ammatissa 9 vuotta!
Tässä taas teossarjani uusimpia maalauksia:
Teossarjan aikaisemmat maalaukset löydät seuraavista linkeistä:
Uudet maalaukset ja rakkausasiaa
Uusimmat maalaukset (ja lomanjälkeinen elämä)
Jaksan laittaa joskus huulipunaa
