Tein parhaan päätöksen tiistai-iltana: pidän melkein kolmen viikon loman. Enkä muuten ole lomaillut kohta kahteen vuoteen. Olen kyllä tehnyt lyhyitä työpäiviä ja hidastanut, mutta silti mieli on ollut työssä kiinni eikä stressi ole poissa. Olen nähnyt kesän jälkeen kuinka uupunut olen. En vain ole osannut hellittää. Tämän lisäksi minulla on toista viikkoa kokeilussa uusi mielialalääke, koska edellinen aiheuttikin vatsakipuja ja äkäisyyttä, joten olonikaan ei ole normaali. Olen tehnyt töitä ja pitänyt kiinni siitä, että viikossa valmistuu tietty määrä maalauksia. En ole antanut itselleni yhtään armoa. Olen kuvitellut parantuvani yli kolmen vuoden takaisesta työuupumuksesta lyhentämällä työpäiviäni ja työviikkojani, mutta siitä ei olekaan oikeasti ollut hyötyä. Joten nyt on tietoisen löysäämisen aika. En usko, että kerkiän edes saamaan kamalasti voimia lomallani, mutta toivottavasti edes hitusen. Uskon, että maalaaminen ei tunnu tuskalta sitten. Tottakai töitä tehdessä on myös ilon ja onnistumisen tunteita ja työ on minulle tärkeää ja sitä haluan tehdäkin. Mutta ero, sairastelut ja liika työ ovat verottaneet voimistani ja muuttaneet minua ihmisenä.

Mutta asiaan! Olen lomaillut neljä päivää. Tai siis NS lomaillut. Keskiviikkona hain maalauksiani myyjäisistä ja korjailin yhtä lehtijuttua. Olin todella väsynyt, en meinannut pystyä niihinkään. Mutta pakolliset asiat tuntuvat sellaisilta, että ne pitää tehdä (etenkin jos ne eivät koske vain itseäni). Tiesin kuitenkin, että huomenna helpottaa. No ei ole helpottanut! On ollut ihania hetkiä ystävien kanssa, hauskaa tapahtumaa ja myös rentoutumista, mutta jokaisena päivänä stressi- ja uupumustasoni nousevat ainakin kerran kattoon. Muutenkin on ”pitää tehdä” olo kokoajan. On se sitten kaupassakäynti, yhteisen leivän leipominen jouluksi, uuden eteisen käyttöönotto tai auton putsaaminen lumesta, niin tuntuu siltä että ei jaksa! Olen myös ollut masentunut siitä, etten ole lukenut jo kirjaa. Lomatkin näköjään pitää suorittaa. Kun nyt minun ei kuulu tehdä mitään. Voin syödä valmisruokaa, saan nukkua viidet päikkärit jos siltä tuntuu ja mikä tämän illan suurin oivallus onkaan: mun ei tarvi siivota!!!!!!!! Ja tän tajusin vasta puhelimessa juteltuani viisaan ystäväni kanssa. Jos et jaksa, sun ei tarvi siivota! Mietimpä vaan kuinka monissa perheissä on riidelty tällä viikolla joulusiivouksesta? Kuinka monet on tehnyt sen yliväsyneenä ilman minkäänlaista iloa? Ja miksi! koska pitää! Ja miksi pitää? Etenkään Suomessa, jossa vieras aina vaatimattomasti sanoo ”ei mun takia tarvi siivota…”.

Lomallani haluan vain olla. Minun ei pidä mitään. Jos haluan vielä joskus päästä uupumuksestani minun pitää juuri sitä mitä juuri nyt haluan ja jaksan tehdä ja se tuntuu vielä mieluisaltakin (kuten tällähetkellä tämän tekstin kirjoittaminen!). 

TOIVON KAIKILLE TÄYSIN AIKAANSAAMATONTA LOMAA!