Hei kaikki, joilla on koiraystävä!

Yksi kivoin alkaneen vuoden juttu on se, kun päätin ilmoittautua Rain Dogsin Nosework-verkkokurssille. Kun minulle tuli viime kesänä Romaniasta Manteli-koira, huomasin Mantelin olevan sellainen kaveri, joka tarvitsee aktiviteetteja. Pelkkä lenkkeily ei riitä monellekaan koiralle. Ennen kuin ilmoittauduin kurssille, Manteli osasi istua ja mennä maahan sekä reagoi opettamaani merkkiääneen, jonka olin sille opettanut saadakseni remmiräyhäämiseen apua. Koiran ei siis tarvitse olla tosi koulutettu aloittaakseen uuden harrastuksen. Nyt olen kuitenkin innostunut ja Manteli osaa antaa tassua, tulla sivulle, pysyä paikoillaan ja pyöriä.

Kun kotona on kaksi koirakaveria, tuntuu usein siltä, että kouluttaminen on hankalampaa. Ei haluaisi viedä toista kaveria eri huoneeseen. Sitten käy niin, ettei kouluta. Välillä on muka liian kiire, vaikka oikeasti kouolutushetkiin ei tarvitse laittaa päivässä kuin muutama minuutti. Aivotyöskentely väsyttää! Nyt kun Katja-koira on ollut pari viikkoa ystäväni luona maalla, olen päässyt hyvin koulutusjutuissa alkuun. Aion aktivoida Katjaakin enemmän sen kotiuduttua. On tosi kivaa kun minä sekä koira nautimme yhteisistä koulutushetkistä! Se myös lähentää meitä ja opimme toisistamme. Vaikka minulla on ollut monta koiraystävää, on Manteliin ehkä kaikista tutuin suhde. Olen halunnut ymmärtää sitä (sen eleitä ja käyttäytymistä) ja sen kautta olen oppinut paljon.

Nose Work on USA:sta Suomeen rantautunut nenätyöskentelyyn eli hajuerotteluun keskittynyt harrastuslaji koirille. Koiralle opetetaan etsittävä haju, jonka se oppii erottamaan muiden tuoksujen ja häiriöiden joukosta ja ilmaisemaan sen sijainnin. Nose Work on erinomainen aktivointimenetelmä, jota voi harrastaa myös kotona. Itseäni on jotenkin stressannut koirankoulutus ja ilman ulkopuolista apua/motivaattoria tuntuu usein hankalalta. Myöskään aika ei oikein riitä siihen, että lähtisi erikseen koiran kanssa harrastamaan jotakin tiettyä lajia jonnekin. Joten tällainen verkkokurssi, jota voi tehdä kotona, tuntuu hyvältä!

Nyt kun kurssi on kestänyt reilun viikon, minua ei enää jännitä. Kurssin  koulutusvideot ovat todella selkeitä ja eteneminen tapahtuu koiran ehdoilla. Kouluttaminen on selkeää ja yksinkertaista kunhan on rauhallinen ja etenee videoiden ohjeiden mukaisesti. Manteli rakastaa koulutushetkiä ja kun näkee oman koiraystävän iloisena motivoituu ja innostuu itsekin. Jos on varaa laittaa muutama kymppi tällaiseen kurssiin, niin todellakin suosittelen! Mukavaa ja helppoa yhteistä tekemistä (etenkin nyt kun monet meistä joutuu olemaan eristyksissä ja aikaakin saattaa olla erilailla). Samalla tukee pienyrittäjää näinä haastavina aikoina sekä saa itselleenkin uuden kivan harrastuksen.

Jos siis kiinnostuit, voin ainakin oman (koulutuskammoisen) kokemukseni pohjalta suositella Rain Dogsia, jonka seuraava alkeistaso alkaa 16.4.2020. Täältä löytyy lisää tietoa!

Vielä loppuun tärkein! Luotan positiiviseen vahvistamiseen perustuvaan koirankoulutukseen. Siitä löytyy paljon netistä googlettamalla ja facebookissa on hyvä ryhmä, jossa voi kysellä kaikkea ja saa hyviä neuvoja. Positiivinen vahvistaminen perustuu koiran palkitsemiseen. Koiraa kieltämällä tai fyysisesti rankaisemalla koira ei opi, vaan  se saattaa aiheuttaa koiralle pelkoja. Pelko taas saattaa aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä.

Hyvinvointi Mieli Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään

Mitä surullisin päivä

Vaikka kirjoitan monien mielestä rohkeasti ja avoimesti elämästäni, käsitellen enimmäkseen ahdistusta, fyysisiä kipuja ja työtäni, pyrin tekemään sen aina niin, etten esimerkiksi kerro läheisistäni liian tunnistettavasti. Tottakai puhun joskus parhaasta ystävästä, työtoverista tai rakkaistani niin, että läheisimmät saattavat tietää ketä tarkoitan. Pyrin kunnioittamaaan yksityisyyttä. Tämä on varmasti yksi syy, miksen juurikaan kirjoita henkilökohtaisesta elämästäni, johon kuuluu läheisesti muita ihmisiä. Jo ollessani naimisissa kumppanini kielsi kirjoittamasta hänestä. Se rajasi jo alkuaikoina blogini luonnetta. Tästä ei siis tulisi (pari)suhdeblogia.

Olen kyllä kirjoittanut silloin, kun joku on särkenyt sydämeni, mutta vain yleisellä pohdiskelevalla tasolla, paljastamatta yhtään kestä voisi olla kyse. Olen kirjoittanut erostani ja uusista rakkauksistani sekä maininnut olevani polyamorinen. Olen kirjoittanut kasvusta ja suurista pettymyksistä rakkauselämässäni.

Minulle on aina henkilökohtaisinta kertoa siitä kun yhtäkkiä huomaakin olevansa taas sydän särkyneenä. Siihen ei totu koskaan, se on aina kuin kamalinta ensimmäistä kertaa. Se on epätodellista ja tulee yllättäen. En tiedä kuvittelenko vai onko oikeasti niin ,että aina siinä uusimmassa erossa kokee vielä jotakin paljon surullisempaa? Huomaan miettiväni, miksei rakkaus, tarpeet ja toiveet koskaan kohtaa? Miksemme osanneet toimia  meille parhaalla mahdollisella tavalla? Miksei rakkaus muka riitä? Vai etkö koskaan rakastanutkaan minua?

Olen kirjoittanut siitä, kuinka minun on vaikeaa luottaa siihen, että olisin rakastettu. Olin melkein vuoden romanttisessa suhteessa jossa en osannut luottaa. Se olo toisessa, kun minä en vaan luota, on varmasti raskas. Kun kokee joutuvansa todistelemaan toiselle jotakin, jonka tulisi olla ihan selvää.

Tiedän, ettei itsesyyttely auta. Tulkintani ovat kuitenkin  vain omaa analyysiani. En koskaan saa tietää miksi näin tapahtui. Tiedän vain, että näin tapahtui.

Lähivuosina olen muuttunut sulkeutuneemmaksi. Se ei näy täällä, mutta elävässä elämässä kyllä. Minulta meni viisi viikkoa, ennenkuin kerroin romanttisen suhteeni loppumisesta muutamalle ystävälle. Kun tapahtumat ovat liian kipeitä, en uskalla lausua niitä todeksi ääneen. Tämän takia minä kirjoitan. Tarvitsen tämän paikan jotta pystyn kertomaan.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä