Tänään ompelin ja maalasin mekon. Ihan itse! Minä!
Onhan näitä vaatteita tullut maalattua puoli vuotta täysipäiväisesti, mutta ompelu ei ole minulle vieläkään helppo juttu! Ilman vuoden vaateostolakkoani ei tätäkään olisi tullut tehtyä. Kaapista löytyy vielä aivan ihana seepra/tiikeri- kangas vuosien takaa, joka tulee vielä muuttumaan mekoksi.
Hei ihmiset, tehkää asioita. Ei ole mitään mitä ette osaisi- paitsi jos ette edes yritä!
Tässä mun perjantaimekko!
Tässä työ, joka aiheutti pari migreeniä. Muistelisin, että oma työskentely on ollut viimeiset puolitoista vuotta aikalailla kivutonta. En ole tuntenut olevani tosi surkea. Mutta tämän kuvan kanssa tuli se tunne, joka laahasi perässäni melkein viikon. Sitten tajusin purkaa sen, mitä olin jo tehnyt. Tein uuden taustan ja leikkasin paloja uusiin muotoihin. Ei tästä vieläkään tule wau-oloa, muttei enää ainakaan nolota.
Työhuone kaveri totesi ”hyvä ettei aina vaan onnistu, ei nouse kusi päähän”. Ihanaa kun on tuki lähellä.
