Suru & Viha
Aluksi kielsin, tai en ainakaan uskonut, etteikö terveydentilani paranisi. Tunsin itseni voittamattomaksi mitä tulee työhön ja liikkumiseen. Ajattelin pääseväni molemmissa huipulle, koska rakastin molempia. Puoli vuotta sitten joutuessani selkäni takia sairaalaan olen pikkuhiljaa alkanut myöntämään, etten ehkä koskaan enää ole kivuton. En ehkä koskaan pysty nyrkkeilemään, juoksemaan tai tanssimaan nykytanssia. Tämä voi olla viimeinen suuri puuvärityöni tai ehkä en saa sitä edes valmiiksi. Tänään on ollut hyvä päivä (päätä ei ole särkenyt) mutta tätä kirjoittaessa kyyneleet valuvat poskillani. Koko alkuvuoden olen ollut äärettömän surullinen joutuessani luopumaan terveyteni menetyksen myötä niin paljosta. Ulkopuolisen on helppo sanoa: nauti siitä mitä voit tehdä. Tajuamatta kuitenkaan, että sellaisen sanomisen koen vähätteleväksi ja satuttavaksi. Ehkä matkustaessa tuhansien kilometrien päähän maapallosta minun ongelmani näyttävät hyvin mitättömiltä. Mutta tässä kehossa ja omassa elämässäni ne ovat kuolemia.
Minun identiteettini rakentuu vahvasti työni ympärille. Jos en pystyisi tekemään kuvia olisin täysi nolla. Eikä tähän auta tieto siitä, että oikeasti en olisi ja löydän muutakin annettavaa. Jos menetän työkykyni en tiedä mitä helvettiä sitten teen? Olin niin pitkään täysin eksynyt ja sitten taide tuli ja pelasti minut ja vihdoinkin sain loistaa jossakin. Jos se viedään minulta, viedään kaikki. Eniten vituttaa, että sairaalajakson jälkeen minut lähetettiin kotiin lääkkeiden kanssa. Sairaalassa kukaan ei kertonut miten minä kuntoutan itseäni? Siellä sain vaatimalla jonkun turhan fysioterapeutin luokseni- hän kertoi kuinka vahvistan syviä vatsalihaksiani. Tätähän en vielä tiennytkään! Olen käyttänyt rahani etsiessäni ihmistä joka auttaisi, mutta kukaan ei auta. Tilani on myös huonontunut. Arjen asiat eivät onnistu.
Sanoin parhaalle ystävälleni, ettei kertoisi minulle urheilusuorituksistaan, koska tunnen niin suurta kateutta, suorastaan vihaa. En kestä kun toinen ystävä lähettää viestin jossa kertoo, kuinka nyrkkeily vei taas kaiken ahdistuksen pois. S_____ aloitti kuntosalilla käynnin ja treenaa puolimaratooniin. Tiedän, etten voi kieltää muita puhumasta ja välittämästä liikunnan iloaa. Mutta annan itselleni luvan nyt tuntea tätä vihaakin. Koska seuraavaksi tulee hyväksyntä. Tuleehan?
