Tag: akryyli

Olen ollut todella uupunut, kipeä ja masentunut tämän syyskuun. Kesät ovat kroonisen migreenini suhteen aina helpompia tai ainakin muistikuvat parin edellisen vuoden kesistä ovat vähäsärkyisiä. Myös tämän vuoden heinä- ja elokuu olivat helpompia ja hetken jo luulin uuden estolääkkeen auttavan. Lääkkeen sivuoireet kuitenkin pakottivat lopettamaan tämänkin lääkekokeilun. Nyt olen kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet, joita terveyskeskuslääkäri […]

Alkutalvi oli karsea. En muista koska olisin ollut niin masentunut ja niin pitkään. Taidekriisi ja ahdistus varmasti molemmat ruokkivatkin toisiansa. Olin aikalailla varma, etten enää tulisi toimimaan ammatissani. Ystävät, etenkin taiteilijaystävät, olivat ihan varmoja, että pääsen tästä puoli vuotta kestäneestä kriisistä yli. Nyt uskallan kirjoittaa tänne, vaikkakin vain hennosti lyijykynällä, että olen taas innostunut kuvien […]

Alkanut vuosi on ollut ihana. Luulen, että keskitalvi on aina minulle ikäänkuin helpointa aikaa. Silloin tulee pilkottua puita (tulehduskipulääkekuurien ansiosta tämä on onnistunut) ja lämmitettyä talon porinmattia ja leivinuunia. Mahdollisuus olisi täysin sähköiseen lämmitykseenkin, mutta puun lämpö on ihan erilainen ja nautin sellaisista arjen askareista jotka tuntuvat urbaanin ihmisen arjessa jonkinlaiselta selviytymistarinalta. Vasemmassa kädessäni on […]

10. Pupuni Manta Manta oli paras! Jos pupusta kirjoitetaan kirja se kirjoitetaan Mantasta! Manta otettiin ”ystäväksi” Kaneli-marsulle. Tämä kääpiöluppakorva oli kuin koira. Olin luullut, että puput ovat turhia, ettei niillä ole luonne-eroja. Johtui varmaan siitä, että olin nähnyt vain tosi arkoja yksilöitä jotka olivat aina häkeissään. Manta sai liikkua päivisin vapaana, seurasi minua kaikkialle ja nukkui […]

8 ja 9. Undulaattini Klaara ja Albiina Nämä surkeat lintuset kokivat samanlaisen vangin kohtalon kuin Undulaattini Tipi. Klaara ja Tipi ostettiin meille yhtä aikaa. Kun Tipi kuoli kissan aiheuttamaan sydäriin kaikui häkistä vain Klaaran laulu. Jonkin aikaa Klaara oli yksin kunnes sille haettiin uusi ystävä- Albiina. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä kuinka kauan Albiina […]

Mä sain tän tänään valmiiksi ja olo on niin helpottunut ja onnellinen! PARASTA! IHANAA! PALKITSEVAA! TUSKAT UNOHTUU! Avajaisia, jossa teos saa osakseen nimikyltin vietetään vasta helmikuussa. Teoksen voi jo kuitenkin nyt nähdä Tampereen Vuoreksessa Asuntamaankujan ja Vuoreksenpuistokadun kulmaan jäävän talon näyteikkunassa (siitä puuttuu vielä kaksi lamppua, mutta ei paljon haittaa!). hUH!    

6. Koirani Nefer Vihdoinkin sain koiran kun olin 13-vuotias. Nefer oli saksanpaimenkoiran, labradorinnoutajan ja leonbergin sekoitus. Hän oli kiltti ja suuri, kaikkien ystävä. Äiti ulkoilutti haukkua aamuisin, ja siskon kanssa jaoimme ilta- ja päivälenkit niin, että joka toinen päivä minä vein pitkän lenkin ja joka toinen siskoni. Nefer oli täydellisen helppo ensimmäiseksi koiraksi. Kun muutin […]

4. Kissani Onnikki Oih! Onnikkikin oli niin ihana. Onnikin löysin 9-vuotiaana kaverini kellarikopista, jonne se pääsi ikkunan kautta. Ruokimme sitä jonkin aikaa ja kiertelimme ovelta ovelle etsien sen oikeaa koti. Äiti sanoi, että en saa tuoda sitä kotiin. Kun äiti sitten lähti työmatkalle salakuljetin sen huoneeseeni. Isi ei tietenkään huomannut mitään. Kun äiti tuli kotiin […]

Tänään maalasin kolme kuollutta eläintäni (kiireellinen aikataulu teoksen valmistumisen suhteen!), mutta haluan kirjoittaa nyt vain Nupusta.  3. Koirani Nuppu Nuppu-rakas oli ensimmäinen oma koirani. Olihan minulla ollut jo aikasemmin koko perheen yhteiset sekarotuiset koirat, mutta kun muutin 19-vuotiaana kotoa pois, ei äiti antanut niitä mukaani. 21-vuotiaana ostin Nupun ylioppilasrahoillani. Ostin myös pesukoneen- se elää vieläkin. […]

Tänään aloitin uuden teoksen, jossa maalaan kaikista kuolleista eläimistäni muotokuvat pahvilautasille. Eläimiä on yhteensä 11. En maalaa eläimiä todellisessa kuolemisjärjestyksessä. 1. Undulaattini Tipi: Ihan alkuunsa: häkkilintujen pitäminen on kamalaa eläinrääkkäystä (etenkin kerrostalossa häkissä huonojen hoitajien ja viihdyttäjien vuoksi). MUTTA mitäpäs eläinrakas Sanni 80-90 luvun taitteessa siitä olisi tajunnut. Saatiin isovanhemmilta lahjarahaa ja omassa pihassa sattui […]