Tag: kuvataide

Alkutalvi oli karsea. En muista koska olisin ollut niin masentunut ja niin pitkään. Taidekriisi ja ahdistus varmasti molemmat ruokkivatkin toisiansa. Olin aikalailla varma, etten enää tulisi toimimaan ammatissani. Ystävät, etenkin taiteilijaystävät, olivat ihan varmoja, että pääsen tästä puoli vuotta kestäneestä kriisistä yli. Nyt uskallan kirjoittaa tänne, vaikkakin vain hennosti lyijykynällä, että olen taas innostunut kuvien […]

Olen miettinyt paljon kuvien tekemistä. Olen aina maalannut valmiiden kuvien pohjalta, koska ”päästä maalaaminen” saa aikaan kökköjä tuloksia. Tuli kuitenkin sellainen olo, että tekemiseni kaipaa muutosta. Yhtenä ensimmäisistä syksyn illoista kävelimme kotikatuani Filemonin ja Katjan kanssa. Halusin ottaa teistä kuvan, mutta puhelimet eivät olleet mukana. Lainasin sytkääsi ja ottaessani sillä kuvaa teistä, yritin painaa kaiken […]

Kamalinta tässä keväässä on ollut tieto siitä, etten ole ollenkaan työkuntoinen. En fyysisesti enkä psyykkisesti. Enkä ole kuitenkaan pystynyt lomailemaan, koska minulla on yksityisnäyttelyt kesällä. Viimeisen kuukauden olen todellakin tehnyt töitäni väkisin ja ollut suoraan sanottuna ihan vitun loppu. Monet tietävät, että lomailu on minulle muutenkin hankalaa. Tuntuu, että se onnistuisi vain toisessa maassa niin, […]

Olen maalannut nyt 117 maalausta teokseeni Elän tässä talossa. Vielä saa tehdä noin 36! Tässä uusimmat: Teossarjan aikaisemmat maalaukset löydät seuraavista linkeistä: Liikaa töitä Uudet maalaukset ja rakkausasiaa Uusimmat maalaukset (ja lomanjälkeinen elämä) Maalauksissa Jaksan laittaa joskus huulipunaa Ympärillä on hiljaisuus Pelastaja Iloiset maalaukset

Tuntuu, että olen kirjoittanut tosi paljon aiheesta ”itsensä kuuntelu”. Mutta se tuntuu olevankin itselle ajankohtainen ja ylipäänsä kaikille tärkeä asia. Monet kun eivät välttämättä koskaan kuuntele itseään, vaan elävät sokeasti ja kuurosti opittujen ja ulkopuolelta tulevien ohjeiden ja mallien mukaisesti. Mielestäni tapa tehdä töitä on yksi tällainen asia. Itse olen huomannut, etten koskaan pystyisi tekemään […]

Alkanut vuosi on ollut ihana. Luulen, että keskitalvi on aina minulle ikäänkuin helpointa aikaa. Silloin tulee pilkottua puita (tulehduskipulääkekuurien ansiosta tämä on onnistunut) ja lämmitettyä talon porinmattia ja leivinuunia. Mahdollisuus olisi täysin sähköiseen lämmitykseenkin, mutta puun lämpö on ihan erilainen ja nautin sellaisista arjen askareista jotka tuntuvat urbaanin ihmisen arjessa jonkinlaiselta selviytymistarinalta. Vasemmassa kädessäni on […]

Tässä loput heinäkuun maalaukset. Kumpa voisin tuntea vähemmän. Joskus sydän ei meinaa kestää onnea ja seuraavana sekunttina surua. Tämän kuun maalaukset tuntuvat harmailta, vaikka sinä et sitä näe. Kesäkuun maalauksissa on samat värit, mutta minulle niissä näyttäytyvät iloisemmat sävyt. Taiteeni on ollut aina omaelämäkerrallista, tämä teos on sitä eniten. Mietin, voiko teos muuttua itselle epämieluisaksi? […]

Vielä tammikuun alussa ajattelin, etten enää saa arjesta kunnon otetta ja pelkäsin jääväni johonkin avuttomaan lusmutilaan. Se oli taas turha huoli ja minulle hyvin yleinen olotila uuden työn valmistumisen jälkeen. Hetken aikaa hengittelee ja takki on tyhjä, kunnes pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uusi työ. Ilman työskentelyä muutun masentuneeksi ja seilailen ihmeellisessä […]

Uuden teokseni idea syntyi kun ensi kesänä Hyvinkäällä järjestettävän TAJU-2017 näyttelyn kuraattori soitti ja halusi näyttelyyn vanhan teokseni vuodelta 2010. Tein teoksen sydänsuruissani. Jyri ei enää halunnut kiusata minua vaiheilullaan ja päätti lopettaa lähes vuoden kestäneen tapailun. Piirsin sata tuntia ja juuri ennen kuin teos valmistui Jyri halusikin olla taas kanssani. Nyt tästä on kulunut […]

Tämän viikon akvarelliaamut.  (Pahoittelen valokuvien laatua) #7 #8 #9 #10 #11 #12 #13 Aikaisemmat kuvat: #1 #2-#6