Pieni ystävä
Ensimmäinen ahdistava muistoni: kiipeän Aleksanterin kirkkopuistossa puuhun. Olen 5-vuotias. Tarttuessani ylempään oksaan murskaan vahingossa leppäkertun kuoliaaksi. Itken hoitotädilleni, kuinka leppäkertulla ei ole enää elämää. Pahinta siinä on se, että elämän katoaminen on omaa syytäni. Uskotko, että en ole koskaan tappanut hyttystä? Joskus astuin vahingossa hämähäkin kituvaksi ja se piti tappaa. Unessa sormeeni oli liimattu kituvia […]