Teen sitä mitä mun pitääkin
”Uusi” työhuone alkaa olemaan valmis. Muutama viikko sitten ystävät rakensivat minulle piirustusseinän. En enää jaksa olla nolona siitä, kun joudun pyytämään kaikkeen fyysisempään muilta apua. En pysty enää vaikuttamaan fyysiseen tilaani ja ilman muiden apua eivät asiat etene koskaan. Muutamaa kuukautta aikaisemmin ystävät maalasivat tilani valkoiseksi. Huoneen ilme muuttui uskomattomasti kun musta katto peitettiin. Samalla rakentui teoksille säilytyshylly. Tätä parempaa työtilaa ei ole!
Tänään aloitin suuren piirustuksen työstämisen. Siitä on jo kohta kaksi vuotta kun sain edellisen valmiiksi. Silloin mietin, että en enää koskaan tee näitä! Olin ihan ylityöllistetty, burn-outin ovella ja päätä särki. Nyt tilanteeni on siinä mielessä parempi, että en huku töihin. Päätin silloin, etten aio tappaa itseäni työnteolla. Fyysinen kuntoni on kyllä huomattavasti huonompi. Ei ole yhtään normaalista poikkeavaa jos päätäni särkee kaksi viikkoa putkeen. Selkä on kokojan tosi kipeä ja niskassa jokin ihana vamma jota tutkitaan. En varmasti helpota niskani tilannetta värittämällä puuvärillä monen metrin paperia. Olen kuitenkin miettinyt, että työnteko ja siitä syntyvä ilo voittaa!
Sain heijastettua kuvan paperille ja piirsin suurimmat linjat.
Muutama kuukausi sitten kuulin uusista puuvärikynistä, Caran d’Ache Luminance, joita mainostettiin pehmeällä piirustustuntumalla ja valonkestolla. Odottelin niitä taidetarvikeliikkeeseen ja eilen kävin ostamassa muutaman kokeeksi. Hintaa on yli kaksi kertaa enemmän kuin käyttämilläni puuväreillä Derwent Artists (jotka ovat myös taiteilijalaatuiset). No! Onneksi en ostanut 40 kpl laatikkoa, koska piirtäminen ei ole yhtään erkonomisempaa. Kynä vaan kuluu nopeammin. Ärsyttää tällaiset kusetuskynät!
Värittäessäni polvillani tai risti-istunnassa maassa, huomaan, kuinka paskassa kunnossa olen. Ei se aikaisemminkaan mitään herkkua ole ollut. Onneksi asentoa pystyy vaihtamaan vaihtamalla työstettävää kohtaa. Helppoa tämä ei tule olemaan. Seistessä värittäminen on ihan ok ja yritän tehdä kevyesti niin, että teen sitten vaikka viisi värikerrosta päällekkäin. Se vie aikaa, mutta lopputuloskin on varmasti hienompi. Eikä tässä onneksi ole mikään kiire. Haluan keskittyä nyt vähintään puolitoista vuotta työskentelyyn ja esittää uudet teokset aikaisintaan kesällä 2017.
Vaikka olenkin piirtänyt koko alkuvuoden uusia teoksia ja ollut niistä tosi onnellinen, tuntuu silti vasta tämän ison paperin äärellä siltä ,että nyt teen just sitä mitä mun pitääkin! Suuren paperin värittäminen pienellä puuvärillä muistuttaa myös tosi paljon maalaamista, on hienoa kun kaksi tekniikka sekoittuvat: piirtämiseni itsevarmuus ja maalauksen yllätyksellisyys ja kerroksellisuus. Tosi hieno juttu!