Tosi ihana aika (OSTA TALO TAMPEREELTA)
Melkein hävettää myöntää, miten paljon olen nauttinut poikkeusajan aiheuttamasta muutoksesta elämässäni. Viimeisen puoli vuotta olen ollut kahden työn, kuntoutuksen ja arjen kanssa todella kiireinen. Päivät ovat olleet täysin aikataulutettuja. Kun lastenhoitotyöni muutama viikko sitten loppui ja sain tietää, että kesäkuun yksityisnäyttelyni siirtyy, sain tilalle sen ajan, jota olen selkeästi kaivannut ja tarvinnut. Enää ei ole deadlineja eikä töitä. Muistan ensimmäisenä päivänä, kuinka lähdin ulos koirien kanssa, enkä enää joutunut miettimään sitä, kuinka kohta pitää taas olla lähtemässä jonnekin eikä lenkkiä pitänyt aikatauluttaa kestämään tasan 45 minuuttia. Kuljin hitaasti (mitä en koskaan tee), annoin haukkujen haistella niin paljon kuin halusivat, juttelin vastaan tulevalle mummolle vilkuilematta kelloa, katselin kaikkea ympärilläni ja hengittäminen oli helppoa. Kehostani on kadonnut jokin kiristävä tunne. Näinä kuluneina viikkoina hermoni ovat löystyneet eikä vituta koko ajan.
Vaikka sydämeni särkyi alkuvuodesta ja eron käsittely on vielä vaiheessa, voisin sanoa eläväni yhtä elämäni onnellisinta aikaa. Kaikki on ihan tavallisesti: syön yhä usein purkkihernaria, urheilen paljon ja yritän herätä suht aikaisin. Katselen tosi paljon leikkiviä koiriani Mantelia ja Katjaa, juttelen niille, hellin niitä ja rakkauteni heitä kohtaan on paljon täydempää. Tai ainakin huomaan sen tässä ikuisen sunnuntain tilassa paljon selvemmin. Yksinasuvana koirat ovat pelastus: ne vievät minua ulos, aktivoivat minua, antavat läheisyyttä, rakkautta ja naurua.
Tein myös vuosia mieltäni askarruttaneen asian suhteen päätöksen: en halua asua omakotitalossa. Kun 12 vuotta sitten muutin tähän taloon, en osannut edes ajatella, mitä omakotitaloasuminen on. Miten paljon tämä kaikki aiheuttaisi huolta ja stressiä. Kuinka monen vuoden ajan syytinkään kipeää selkääni siitä ,etten laita pihaani kauniiksi, vaikka todellinen syy oli se, ettei minua kiinnosta pihatyöt. Olen tosi kova stressaamaan ja haluan helpomman elämän,niin, ettei tarvitse huolehtia kuin asunnon seinien sisäpuolella olevista asioista. Kaikki nämä vuodet olen nähnyt unia vanhasta asunnostani Amurissa ja koska selkeästi unelmat toteutuvat, muutan ensi viikolla samaan kerrostaloon takaisin. Olen uskotellut itselleni, että juujuu haluan asua tässä talossa, vaikka sisälläni olen tiennyt olevani täällä yksinäinen ja stressaantunut. Omakotitaloasuminen olisi varmasti kivaa jos olisi ihmisiä, kenen kanssa jakaa se kaikki tekeminen ja myös seuraa kun sitä kaipaa. Nyt siis muutan takaisin unelmieni taloon, jonka korttelissa asuu monia ystäviä. Sillä on todellakin merkitystä missä asuu! Minulle on tärkeää, että ystävät asuvat lähellä eikä liikkuminen vaadi aina autoa tai bussia.
Vaikka poikkeusajassa on paljon ikävää, on se antanut minulle nyt mahdollisuuden keskittyä talon tyhjentämiseen ja siivoamiseen. Muuttohommatkin voivat olla kivoja, kun tietää sen työn vievän kohti sellaista elämää, jonka on jo niin pitkään itselleen halunnut.
Talo tuli viikko sitten myyntiin. Käy katsomassa myynti-ilmoitus täältä!
