Uudet maalaukset ja rakkausasiaa
Alkanut vuosi on ollut ihana. Luulen, että keskitalvi on aina minulle ikäänkuin helpointa aikaa. Silloin tulee pilkottua puita (tulehduskipulääkekuurien ansiosta tämä on onnistunut) ja lämmitettyä talon porinmattia ja leivinuunia. Mahdollisuus olisi täysin sähköiseen lämmitykseenkin, mutta puun lämpö on ihan erilainen ja nautin sellaisista arjen askareista jotka tuntuvat urbaanin ihmisen arjessa jonkinlaiselta selviytymistarinalta. Vasemmassa kädessäni on kolme palovammaa, olen huolimaton lämmittelijä ja aina kun pistävä kuumuus polttaa ihoani, mietin yhtä rakastani, joka saa ehkä juuri samalla hetkellä käteensä myös palovamman. Miettiiköhän hän minua silloin? Oikeastaan maailmassa parasta on tuli, palavan puun rätinä, sen levittämä lämpö. Se pysäyttää älypuhelimen ja työn uuvuttaman ihmisen, juurruttaa ja palauttaa.
Olen kertonut siitä, kuinka olen pyrkinyt kuuntelemaan itseäni ja elämä on lähtenyt muotoutumaan sellaiseksi, millainen juuri minun elämäni kuuluu olla. Olen aika itsenäinen (siihen pyrin ja sellainen haluan olla), mutta myönnän, että vastapainoksi omalle ajalle ystävyys- ja rakkaussuhteet ovat tärkeitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen olevani vapaa. Tämä vapaus on minulle onnellisuutta. Olen jo pidemmän aikaa tiennyt, etten pysty sitoutumaan vain yhteen ihmiseen, mutta silti jonkin asian tajuamisesta on aika pitkä matka siihen, kun asian saa toteutumaan käytännössä. Myöskään ajattelu ei vielä kerro kenellekään, miten asiat toimivat tai millaisilta ne tuntuvat. Nyt olen tapaillut useampia ihmisiä yhtä aikaa, niin, että kaikki ovat toisistaan tietoisia. Voisin sanoa rakastavani kahta ihmistä romanttisesti. Tämän lisäksi on myös monenlaista muuta rakkautta, kohtaamista ja leikkimistä, monenlaista fyysistä läheisyyttä. Olen onnellinen siitä, että tämä maailma muuttuu ja ettei esitetä enää vain sitä yhtä oikeaa tapaa muodostaa parisuhdetta (korjaan: ei edes ole mikään oletus, että pitäisi haluta olla parisuhteessa). Uskon, että elämässäni on ollut todella paljon kärsimystä juuri siksi, kun olen yrittänyt olla niin monta vuotta ympäristön mallien ja hyväksynnän mukaan. Nähden itseni pahana ja epäonnistuneena, itsekkäänä, kevytkenkäisenä ja heikkona. Vaikka olenkin vain kipuillut sitä, kun olen elänyt itseäni vastaan.
Teossarjan aikaisemmat maalaukset (niitä on jo sata!) löydät seuraavista linkeistä:
Uusimmat maalaukset (ja lomanjälkeinen elämä)
Jaksan laittaa joskus huulipunaa