Vuoden ostolakko (vaatteet ja asusteet): DONE!
Vuoden ostolakko (vaatteet ja asusteet) on nyt ohi. Haasteenani oli olla ostamatta yhtään mitään uutena tai käytettynä. Minulla oli muutamat alusvaatteisiin liittyvät poikkeussäännöt, mutta niitäkään ei tullut ostettua. Yhdet lenkkarit ostin heti haasteen alussa, koska minulla ei ollut yksiäkään ergonomisia kenkiä ja selkä kärsi jokaisella askeleella (mielestäni hyväksyttävä syy). Haaste meni hyvin, ottaen huomioon sen, että sen aikana tuli ero ja tunsin vanhenevani enemmän kuin koskaan. Jos minulla olisi ollut lupa ostamiseen, olisin todellakin kohottanut oloani uusilla vaatteilla. Koen kuitenkin hyväksi, ettei tullut ostettua niitä turhia mielialankohotusvaatteita, jotka varmasti olisivat olleet harkitsemattomia- eivätkä olisi oikeasti parantaneet henkistä tilaani kuin vuorokaudeksi.
Suhde kaapissa oleviin vaatteisiin on syventynyt. Olen myös käyttänyt useita sellaisia vaatteita, jotka ovat olleet kaapissani vuosia käyttämättöminä. Ne ovat tuntuneet uusilta ja piristäneet mieltä. Kun nyt haasteen loputtua olen pyörinyt vähän vaatekaupoilla, huomaan etsiväni oikeastaan vain sen kaltaisia vaatteita, joita olen vuoden aikana käyttänyt ja jotka jo omistan. Tulee turvaton olo jossakin erilaisessa. Projektissa ajatuksenani oli tutkia omaa tyyliäni ja pohtia millaisia vaatteita oikeasti tarvitsen? Haasteen loputtua keksin vain yhden tarvitsemani vaatteen: hyvät maiharit. Nyt olenkin tilannut sellaiset Kenkäpaja Pihkasta. Sieltä saan itselle juuri sopivat kengät, joita voin myös heillä jatkossa korjailla. Näin ei tarvitse ostaa toivottavasti vuosiin uusia. Kaupan kengät maksavat yli puolet vähemmän, mutta ovat niin paskalaatuisia, että tulevat lopulta kalliimmaksi! Kahdet edelliset maiharit (Ecco ja Ten Points) ovat räjähtäneet käsiin ensimmäisenä talvena. Eniten vituttaa kalliit paskalaatuiset vaatteet!
Syy siihen on tietysti selkeä: rahat menevät hukkaan. Mutta suuremmaksi ongelmaksi tämän haasteen aikana on noussut ahdistus siitä, kuinka paljon tekstiiliteollisuudesta päätyy kaatopaikalle. Ihmiset ostavat täysin kritiikittömästi halpoja huonoissa oloissa tuotettuja rättejä, joita käyttävät ehkä kerran, sitten ne päätyvät kirpparille ja sieltä sekajätteisiin. Ei ymmärretä sitä, miten suuresta ympäristöongelmasta on kysymys! Olen vähentänyt myös vaatteiden pesemistä, tuuletan ja pesen niitä käsin vain tahran kohdalta. Vaatteissa oleva muovi päätyy meriin. Merissä on pian enemmän muovijätettä kuin kalaa! Tekstiileistä irtoava muovi on merien muovijätteen pahimpia tuottajia. Mutta tietystikään useat ihmiset eivät jaksa murehtia siitä, mitä eivät näe. On niin helppoa kuluttaa ja heittää roskiin, kun se kaikki jäte ei jää omalle pihalle. Itse olen ihan kusessa reikäisten sukkien kanssa, että mihin ne nyt vien? En vaan pysty laittamaan niitä enää roskikseen. Miksi kierrätyspisteillä ei ole keräystä lumpulle? Eihän sekään mikään ratkaisu ole, mutta parempi kuin sekajäte.
Tulevaisuudessa aion ostaa mahdollisimman paljon Suomessa suuniteltua ja Euroopassa ommeltua. Myös kirpputoreilla aion käydä. Teen kyllä kaikkeni, etten ostele halpatuotantoa. Aina se ei ole helppoa, jos ei ole varaa ostaa 50 euron eettisiä luomupikkuhousuja, etenkin kun olen kohta taas työtön. Mutta ainakin pyrin olemaan kriittinen oman kuluttamiseni suhteen. Pakko se on kuitenkin myöntää, että omalla kivalla tyylillä on itsellenikin merkitystä (vaikkain nykyään sillä mitä päälläni on, on onneksi vähemmän merkitystä kuin ennen), enkä halua hiihdellä ihan millaisissa vaatteissa vaan.
(Kuvan kaltaista 4 vuotta sitten ostamaani halpatuotanto akryylimekkoa en ostaisi enää ikinä! Mutta parempi sitäkin on nyt käyttää kuin ostaa uusi!)
Lopuksi vielä kiitos kaikille ystäville, jotka ovat piristäneet minua vaatelahjoituksilla kuluneen vuoden aikana!