PET

Seuraavaksi odotamme loputtomalta tuntuvan ajan PET-kuvauksen tuloksia. Jokaisen pitkän päivän iltana seison yksin koirien kanssa pimeällä pihalla ja itken. Yritän rauhoittaa itseäni hengittämällä syvään, yritän näyttää rauhalliselle palatessani takaisin sisälle.

Ja sitten eräänä aivan tavallisena arkisena päivänä elämämme muuttuu peruuttamattomasti, palaamatta enää koskaan takaisin paikoilleen. Lääkäri soittaa miehelle ja mies soittaa minulle kertoen ensin hyvät uutiset, muu keho on puhdas, mutta ikävä kyllä kuvauksessa käytettävä radioaktiivinen merkkiaine on hakeutunut kielen tyveen, kyseessä on syöpä. Patti kaulalla on  etäpesäke.

Aika pysähtyy ympärilläni. Ei tässä näin pitänyt käydä. Minä olen vanhempi, minä kuolen ensin. Sinä olet aina siinä, sinä et lähde ennen minua! Miehen ääni tulee puhelimen kautta jostain kaukaa korviini, hän ei pelkää, hän on tiennyt koko ajan. 

Jään seisomaan syksyiselle pihalle. Tältäkö maisema näyttää, jos mies kuolee, häntä ei enää näy maisemassa, ei vaikka käännyn ympäri hitaasti ja tarkastelen koko pihan läpi. Itku ei pääse ulos. Siirryn sisälle ja googletan. ”Suomessa suusyövän 5 vuoden eloonjäämisennuste on miehillä 61 %.”