Stand by me

Viimeinen kesä -huikea leffa, oikee klassikko! Mitä ei kyllä pysty kattoon ilman lievää ahistusta ja itkun puuskia. Ei ehkä paras valinta tähän mielentilaan, mutta oon aina ollu vähän erikoinen luonne ja tykkään käydä tunteiden äärirajoilla.

Tämä viikko alkoi siis uuden saliohjelman ja ruokavalion kimpussa. Vedin viime viikon ihan höpöksi ja suklaata, jätskii, irtsareita ja pitsaa meni koko vuoden edestä. Puntari näytti aamulla 74kg ja meinas itku päästä, koska painan nyt yhtä paljon ku mun mies perkele. Kävin salilla tekemässä ekan viikkotreenin ja olin aivan spagettia sen jälkeen.. En voinu edes ite kävellä salille ja salilta pois, koska mun TOPPAHOUSUT ei mahtunu jalkaan! Ukko sitten vei ja haki mut volvolla ees taas. Oon kyllä yhenlainen taakka ja passattava.. 

Uuden ruokavalion viidestä ateriasta kerkesin tänään syyä vaan neljä, koska nukuin aamulla melkeen yhteentoista ja mulla loppu vuorokaudesta tunnit kesken. Otettiin alotuskuvat ja sentit myös. Ei palijoo naurattanu. Ikinä en oo tämmöstä itseinhon tunnetta kokenu ja kaikki johtuu vaan mun ulkonäöstä. En oo ikinä ollu hirveen itsevarma ihminen, koska oon aina vihannut/hävennyt jotain asiaa itsessäni. Mulla on hörökorvat ja harvahampaat. Ja oon lihava. Yksinkertasesti lihava. Toissa kesänä olin tyytyväinen omaan vartalooni (korvia lukuunottamatta) kun olin treenannut kroppani kuntoon. Samanlaisia tuloksia oottelen nytkin. Se tunne oli nimittäin kuin huumetta. Halusin koko ajan olla kuvissa ja esillä. Nyt piiloudun kaapujen alle kotisohvalle.

Huomenna on taas terapiaa. Ensi viikolla lääkäri. Aikovat nostaa mun lääkeannostusta koska tämänhetkinen annostukseni on terapeuttini mukaan liian pieni, koska vastetta ei näy ja olen edelleen sairas eli masentunut.

Jotkut tutkimukset sanovat, että liikunta auttaa paremmin masennukseen kuin lääkkeet. Mun mielestä tässä on tosi paljon perää ja aijonkin urheilla nyt niin paljon että rasva tirisee ja mieli kohenee. Mulla menee tällä hetkellä kolmea eri psyykelääkettä, verenohennuslääke ja unilääke. Haluaisin lääkityksestä kokonaan pois ja aijonkin tehdä sen eteen töitä. Ainakin yritän. 

P.S I have decided to stick with Love. Hate is too great a burden to bear <3