Terapian tarpeessa

Tänään oli mun ensimmäinen terapiaistunto osastohoidon jälkeen. Mun ois pitäny alottaa terapia jo aikoja sitten, kun pääsin osastolta. Edellinen psykoterapeutti ei vaan oikein kolahtanut ja halusin uuden terapeutin, joka olisi NAINEN eikä mun ikänen pojankloppi conversen tennareissa. 

Istunto meni aika hyvin. Kerroin tiivistetysti oman tarinani ja missä olin tällä hetkellä. Kerroin miten jouduin sairaalaan ja kuinka toipumiseni on edennyt. Tänään on taas aivan hyvä päivä, paitsi hemmetin kylmä (-27c)!! Kun taas toissapäivänä suunnittelin, miten aijon kotona sisustaa kaiken uusiksi, kun heitän mieheni pellolle…

45 minuuttia on aika lyhyt aika käydä läpi kaikkea, mikä mieltäni vielä ahdistaa, mutta hyvin päästiin alkuun! Sain kotiläksyjäkin.. Mun täytyy keskittyä itseeni, omaan toipumiseeni ja tähän hetkeen. Oon lähiaikoina ressannu paljon tulevaisuutta; töitä, koulusta valmistumista, asunnon hankkimista, lapsen kasvatusta… Nämä asiat päällimäisenä ressaa mua suunnattomasti.. Nyt sain kuitenkin käskyn unohtaa tulevaisuuden ja pysähtyä tähän hetkeen ja elää yksi päivä kerrallaan. Katotaan, saanko hylätyn vai kiitettävän!

Kerroin myös terapeutilleni tänään viestistä, jonka lähetin isälleni viime viikolla.

”Hei isä,anteeksi kun en ole vastannut puhelimeen, mutta menneet pyhät on ollu aika rankkoja henkisesti mulle… Olen tässä miettinyt mahdollisuutta päästä Suomesta pois joksikin aikaa, mutta en tiedä miten voisin jättää lapseni, koska ikävöisin häntä varmasti aivan kamalasti… Mutta toisaalta se, että parantuisin tästä masennuksesta mahdollisimman nopeasti, olisi kaikista parasta perheeni kannalta. Jos pystyisin, olisin muutaman kuukauden poissa (teidän luona?) työstämässä omaa henkistä kasvuani ja saisin tilaa ja aikaa parantua rauhassa.. Tällä hetkellä olen henkisesti ja fyysisesti todella heikoilla jäillä, mutta haluan parantua! Haluaisin siis yrittää sitä siellä, koska täällä se ei näytä onnistuvan..”

Vastaus ”soitellaan myöhemmin” ei ollut sitä mitä odotin… Isä ei tiedä kaikkia yksityiskohtia viime syksystä ja asuu siis maapallon toisella puolella.. Jotenkin tällä hetkellä pako aurinkoon tästä kaikesta, kuulostaa omaan korvaan hyvältä vaihtoehdolta. Mutta päivä kerrallaan, niinkuin joku viisas on joskus sanonut. 

Peace Out!