Irtokarkit- Wikipedia

Luulisin, että irtokarkit kulkeutuivat suolistooni ensimmäisen kerran vuonna -82. Eihän niitä nyt vanhempani minulle antaneet, mutta ilmeisesti varastin isosiskon karkkipussista. Rakastuin heti. Sitten tulivat omat ja ystävien syntymäpäivät: matoja, punaisia ja mustia toukkia, autoja, merkkareita (niitä suurempia johon kuoli kai 0 lasta mutta ne päätettiin pienentää), panttereita (ainoa asia joka meni alas oksennustaudissa). Muita en ihan pikku ajoiltani muistakaan. Ala-aste aikoina asuin puiston tuntumassa, puiston eteläpäässä oli lempikioskini. Viidellä markalla irtokarkkeja, 10 pennillä sai pieniä, suuren suolaisen salmiakkimerenneidon 50 pennillä. Kun osti ystävän kanssa, piti jakaa. Jos jäi ylimääräinen, se puolitettiin. Kun ostin karkkeja yksin, olin tarkka: aina kaksi samanlaista karkkia yhdessä suuhun, etteivät ne joutuisi matkaamaan vatsaani yksin. Myönnän, että vielä 30-vuotiaana olen laittanut kaksi kissan näköistä karkkia suuhuni yhtäaikaa samasta syystä.

Meillä söivät kaikki karkkeja, eniten minä ja isäni. Karkkipäivä oli jokapäivä. Äidillä oli kylläkin tapana ”valmistaa” lounaaksi kaksi litraa jäätelöä, toinen minulle, toinen hänelle. Olikohan hän paras äiti mitä 6-vuotiaalla voi olla? Isäni on kanssa kasvattanut itsensä irtokarkeilla. Vieläkin löytyy aina ”jelly-jemmoja” ties mistä. Isäni irtokarkkimaku on kyllä paljon epäsivistyneempi kuin omani, hän ostaa Lidlistä niitä halpoja suuria pusseja, joissa on pehmeitä hedelmäliivatekarkkeja. Hän haluaa paljon halvalla, maulla ei niin merkitystä. Siskon kanssa aina vertailtiin karkkipussiemme sisältöjä. Siskollani oli enemmän värejä, pehmeyttä, kovuutta ja kirpeyttä, vaihtelua. Minulla oli paljon salmiakkeja ja kirpeitä hedelmiä. Siskoni mielestä minun pussini oli tylsä ja minun mielestä siskoni pussi älyttömän persoonallinen, luova ja älykäs. Vieläkin katselen kriittisesti ihmisten irtokarkkivalikointeja ja totean tuomitsevasti: tylsä tyyppi.

Ja arvatkaas vaan olenko syönyt irtokarkkeja lähikuukausina? En! Elämäni on pilalla. (Taas kuva piristämään mustaa valkoisella. Kuva ei liity mihinkään, paitsi siihen kuinka joku salaperäinen ihminen on alkanut tuomaan kirjan postilaatikkooni kerran viikossa. Viikko sitten William Stryton Pimeä kuva, muistelma hulluudesta. Eilen Gummeruksen aforismikirja, johon on koottu oivalluksia ja eläinkuvia. Kuva piirretty kirjan inspiroimana. Ehkä tosiaan salaperäinen kirjalähetti tietää, että tämä irtokarkittomuus tekee minut lopulta hulluksi. Toinen kirja on silkaa vittuilua. Pitäisiköhän sallia itselle yhtenä päivänä viikossa tai voisko joku vaan alkaa tekeen niitä muustakin kuin valkosesta sokerista?)

irtokarkit.jpg

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä

MimiBo cafe // Cuteness overload cafe // Tampere

Tampereelle avattiin MimiBo cafe 1.7. Tästä on siis jo viikko, mutta en ole kerennyt aiemmin kertomaan.

wp_20140701_003.jpg

Pääsin tutustumaan MimiBoon jo avajaisia edeltävällä viikolla, koska satun tuntemaan yhden uusista omistajista. Vein parhaan ystäväni sinne ylläri synttäriherkuille. Meille oli katettu valmiiksi pöytä, minulle avocado salaatti ja kaverille täytetty leipänen. Pöytä notkui raakasuklaaherkuista ja vedinkin överit. Juomaksi saimme jotakin hunajalla makeutettua aloe vera mehua, joka oli aivan ihanaa! MimiBo ei suostunut edes ottamaan minulta maksua.

Kahvilassa ei tarjoilla lihaa (uu jee!) ja löytyy myös vegaanisia, ja gluteenittomia herkkuja, joissa ei käytetä valkoista sokeria. Eli mun taivas! Kaikki tehdään itse ja raaka-aineiden hankinnassa käytetään mahdollisimman vähän välikäsiä. Tavaraa ostetaan suoraan tiloilta aina, kun mahdollista. (Sanoo Mimi)

  Avajaispäivänä tilasin gluteenittoman leivän (leipä oli paikanpäällä leivottu mikä onkin ihan luxusta, koska lähes kaikkialla muualla saa pakkasesta jonkun puoliks sulatetun einesleipäsen- jos vaatii gluteenitonta), jossa oli hummusta, pähkinöitä, tuorejuustoa ja viinirypäleitä. Kuvassa näkyvät pikku leivonnaiset eivät kuulu annokseen, vaan niitä saa ottaa tiskiltä ihan ilmaiseksi.

altaqek-zsplou8mkxwkoeowtqz9xqcxwt2zzradcfmkwdr.jpg

Jälkkäriksi gluteenitonta herkku suklaakakkua! Pala on todella suuri ja suosittelenkin sen jakamista ystävän kanssa.

altajtgsb5jkg4xdkbsgrntg8hyheahyglmnqjobmtezgu5.jpg

Tässä niitä ilmaisherkkuja, joita saa jatkossakin aina kun tilaa kahvin! Toinen kiva juttu on se, että santsikuppi on ilmainen ja kupit ovat todella suuria. MimiBon kahvit tilataan Tampereen Paahtimosta.

altamka0j-nzcr9t3mtmeldt-ndqudvbxsipebyg8ac96gk.jpg

altarivvlhlyyeeg6fh5v5les6zft9ys3gmjzv7prasoyeo.jpg

Sisustuksesta. MimiBo on hyödyntänyt tilassa olleen kahvila Valon huonekaluja maalaamalla ne pastellin eri sävyillä. Seinätkin saivat uudet värit, mikä avarsi huomattavasti tilaa. Omaa kahvilaani en sisustaisi näin, ehkä liian karkkinen meikäläisen makuun. Mutta eipä tuo herkuttelua haittaa. Hyvä juttu on kanssa se, että kun kasviksiin ja luomuun liittyy yleensä ruohonjuurikansalla sellanen stereotyyppinen ”hippiajatus”: luonnonläheiset värit, suitsukkeet palaa, on rättiä seinällä Intian basaarista ja muuta mun mielestäni yökkis juttua, niin ainakaan MimiBon sisustus ei edusta sitä. Ehkä tänne siis eksyy joku ajatusmalleihinsa juurtunut tyyppi ja vihdoinkin päästää niistä irti.

Yks pettymys oli: olin kuullut, että MimiBosta saa gluteenitonta vegepitsaa! Se mielessä menin avajaisiin, mutta sitä ei saanutkaan gluteenittomana. Kuulemma eivät olleet kerenneet leipomaan (ja ymmärrän hyvin sen). ”Pitsa” olisi tehty kaupasta ostettuun valmis tortillaan, nyt pitää toivoa, että nekin jaksetaan jatkossa leipoa itse! Jotenkin sitä nykyään vaatii aika paljon. Kun maksan, haluan jotain vähän spessumpaa. Voin nimittäin itsekin ostaa kaupasta valmistortilloja ja täyttää ne mieleisikseni.

Mutta oon kyllä iloinen, että nyt Tampereelta löytyy useampiakin paikkoja, joista saa raakaleivonnaisia, useempaa kasvisvaihtoehtoa kuin yhtä ja lähellä tuotettua! Ja hitto vieköön niin pitää ollakkin! Mun mielestä jokaisen lihapaikankin sais lopettaa N-Y-T nyt!

PALJON MYYNTEJÄ TOIVON MIMIBOLLE!!!!

Puheenaiheet Suosittelen Ajattelin tänään Vastuullisuus