Omassa sairashistoriassani on muutamia alati toistuvia teemoja. Esimerkiksi todennäköisyydet ja pukamat, jotka tietysti liittyvät toisiinsakin.

Syksyllä 2009 aloin ihmetellä helakanpunaista verta vessapaperissa. Ei koskaan paljon, mutta silti joka päivä, pyyhkiessä pieni pläntti kirkasta verta. Aikani sitä katselin ja tuskastelin, kynnys soittaa terveyskeskukseen peräpäävaivojen vuoksi tuntui aivan liian korkealta ylitettäväksi. Lopulta kuitenkin soitin ajanvaraukseen ja kerroin vaivastani. Hoitaja kysyi, onko veri kirkasta. Olihan se. Sitten kuulin, että kirkas veri tulee aina pukamista, jotka paranevat itsekseen, eikä tarvetta lääkärikäynnille ole, ellen itse erityisesti halua. Varjelkoon, enpä totisesti edes harkinnut haluavani.

Alkuvuodesta 2010 verta tuli edelleen, ja tuosta päättäväisestä, puhelimitse tehdystä pukamadiagnoosista huolimatta se vaivasi minua, etenkin kun mitään muita pukamaoireita ei ollut. Kevättalvella soitin siis uudestaan terveyskeskukseen, mutta lopputulos oli ihan sama: pukamia.Koska verentulo jatkui ja jatkui, varasin lopulta ajan naapurikaupungin yksityiselle lääkäriasemalle (minimoidakseni riskin päätyä jonkun edes etäisesti tutun hoitajan tai lääkärin vastaanotolle ja maksimoidakseni mahdollisuuteni päätyä jonkun lempeän, keski-ikäisen naislääkärin tutkittavaksi).

Aprillipäivänä pyllistin keski-ikäiselle, joskin vähemmän lempeälle naislääkärille, joka totesi – arvaat varmaan – pukamat. Hän kuitenkin päätti pitkittyneen verenvuodon takia laittaa lähetteen kirurgille pieneen pukamaoperaatioon. Lähetteen hän tosin tallensi väärään kansioon, eikä se päätynyt kotikaupunkini sairaalaan ennen kuin äitini kävi pitämässä lääkäriasemalla napakkasävyisen puheenvuoron, joka saattoi sisältää uhkauksia. Puhelimitse tämä ei nimittäin onnistunut, koska Terveystalon valtakunnallinen ajanvarausnumero ja vaihde ei suostunut antamaan yksittäisen lääkäriaseman yhteystietoja.

Kirjoitan kirurgikäynnistä seuraavaksi, mutta totean jo nyt: ei pukamia. Lopulta, yhdeksän kuukauden jälkeen, sain henkilökohtaisesti huomata, että kirkas veri ei todellakaan aina tule pukamista, vaikka se ehkä todennäköistä onkin.