Koossa

Aamuvarhaisella minä ja kolme ystävää pakkauduimme autoon. Kaksi oli matkannut lähtöpisteeseen omista lääneistään jo edellisenä iltana. Ensimmäinen pysähdys tehtiin ensimmäisellä huoltoasemalla.

Matkalla keskusteltiin tylsien miesten arvosta, tytöttelystä, Robinista, työelämäröyhkeydestä, poronkuseman käsitteestä ja tukittiin yksi nenäverenvuoto tamponilla. Naurettiin, ihmeteltiin, laulettiin. Oltiin hiljaa keskellä lumimyräkkää.

Myöhään iltapäivällä pääsimme perille Suomi-neidon vyötäisille. Alaovella odotti kaivattu ystävä. Tuuli oli kylmä ja kirkas.

Seuraavana aamuna olohuoneen lattia oli patjameri, jonka lävitse saattoi hypähdellä vain kapeita polkuja pitkin. Vastapäisen kerrostalon seinä loisti vaaleanpunaista, kun laitoimme aamiaista. Yksi tiskasi edellispäivän lautasia, toinen paistoi munakokkelia. Joku varasi seuraavan suihkuvuoron. Aamun vaikein hetki oli päättää, paistaisimmeko croissantteja vai paahtaisimmeko leipää. Valitsimme ensimmäisen, mutta kuin varkain pöytään päätyivät molemmat.

Viimein istahdimme saman aamiaispöydän ääreen. Uusissa elämäntilanteissa, mutta samoine hymyinemme, vitseinemme ja viisauksinemme kuin aina. Kaikki koossa.