Nukkumaan käydessä ajattelen

Untitled design (5).pngMinulla on uusi huone. Se tuli käyttööni, kun kämppäkaverini lähti maailmalle ja minä jäin opettelemaan itsenäistä elämää.

Uuden makuuhuoneeni parhaat (90-luvun) vuotensa nähneet harmaankirjavaraitaiset tapetit saivat peittyä valkoisen alle. Mitään ei tarvinnut hankkia, vaan tarvittavat palaset löytyivät sieltä täältä.

Löysin lähes ilmaisen, vihreänkirjavan maton vuosia sitten ekotorilta, ja se sai odottaa vanhempieni ullakolla pitkään ennen sijoituspaikan löytymistä. Haaveilin vaaleasta paimentolaismatosta – tai ainakin sellaisen näköisestä – mutta oikeastaan tämä vähän törkeä matto tuo tilaan jotakin ennakoimatonta ja elinvoimaista. Valkoista kuulasta rauhaa ja virheänä ryöppyävää elinvoimaa, mitäpä muuta sitä ihminen makuuhuoneensa sisustukselta toivoisikaan.

Ilta-aurinko maalaa seinälle unisiepparin varjoja.

Nukkumaan mennessä voin kuvitella maton nousevat hiljalleen ilmaan ja lennättävän minut uniin.

Vanhassa opetustaulussa näytetään, miltä Etelä-Pohjanmaan lakeudet näyttävät. Koti-ikävän iskiessä ja nykyisen kotikaupunkini korkeusvaihteluiden huimatessa voin katsella taulua ja huokaista helpotuksesta, kun silimä ei pökkää mihinkään.

Untitled design (4).pngOstin vähän aikaa sitten Eeva Kilven runokokoelman. Runoja on hyvä ahmia, kun kevätillan säteet paistavat yllättävän myöhään. Suosittelen sängylle heittäytymistä, syvään huokaisemista ja tämän lukemista:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972)

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *