Kuulumisia Brysselistä

Viime viikolla heräsin kesken unien siihen, kun alakerran naapurista kantautui ranskankielinen syntymäpäivälaulu. Kello taisi olla 23.10. Eilen aamulla säpsähdin hereille, kun parvekkeelle ihan oman huoneen ikkunan taakse lensi pulu. (Tätä en vielä oo kehdannut kenellekään sanoa, mutta musta tuntuu että se pulu laulaa yhtä tiettyä biisiä, tai oikeastaan sen kertosäettä.. Tai siis ’kujertaa’, eihän pulut laula.. Kyseisen kappaleen nimeä en muista, mutta sitä kuulee usein baarissa.. Se siis oikeasti kuulostaa ihan siltä! :D) Noh, tänään puolestaan heräsin siihen,että Aapeli koputteli huoneen oveen ja huhuili ”oletko siellä sallaaaaa”..mutta eihän tuommoiselle voi suuttua,niin suloinen kun on, vaikka kello näyttikin tuolloin vasta puolta seitsemää..(työt alkavat ysiltä).

Varhaisia ja yöllisiä herätyksiä lukuunottamatta oon kyllä tykännyt täällä olosta ihan hirveästi. 14 pvää takana, vielä semmoiset puolet edessä. Toisaalta ymmärrän hyvin niitä ihmisiä jotka lähtee aupairiksi pidemmäksi aikaa, kuten eräs tuttuni puoleksi vuodeksi maailman toiselle puolen. Onhan se aika mahtavaa nähdä uusia kulttuureja ja oppia uutta kieltä siinä sivussa. Ja siihen päälle vielä uudet tuttavuudet ja kokemukset.

Oon täällä ollessani kumminkin hoksannut sen, että jos kotimaassa on kaikki hyvin, tärkeitä ja lujia ihmissuhteita (lue: parisuhde) on aika vaikeaa lähteä kauemmaksi aikaa. Ainakin itsellä ensimmäiset merkit ikävästä ilmenivät viikon jälkeen (säälittävää :D), kuinkas sitten jos suunnitelmissa olisikin vuosi kuukauden sijaan? Väitän että itse en ainakaan siihen kykenisi, ainakaan siis tässä elämäntilanteessa.

Muistan kun olin irc-galleria -aikoina liittynyt ryhmään ’kaikkeen tottuu paitsi metrin mittaiseen jääpuikkoon *PIIIIP*ssä, mutta sekin sulaa pois’. Tuota lyhennettä, KTPMMJPMSSP, hoettiinkin aina joka välissä.. Ja tottahan se on, että kaikkeen tottuu loppujen lopuks. Niinkin raju esimerkki, kuin luin joskus että köyhien maiden nälkäänäkevät lapset loppujen lopuksi tottuvat nälän tunteeseen ja törröttäviin kylkiluihin. Kamalaa!

Aluksi piti kirjoittaa kuulumisista, mutta tää ei nyt ihan onnistunut! Täytyy palata asiaan..Toisen kerran..:)