”Mihin olenkaan ryhtynyt?”
”Onko pakko lähteä, voinko vain jäädä Suomeen?”
”Miten pärjään yksin?”

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, olen siis huono lähtemään ja hyvä jäämään. Sama päti myös tämänkin reissun kohdalla. Olin innoissani aivan alussa paikan varmistettua, mutta tämän jälkeen olin lähinnä huolissaan ja peloissaan. Tietenkin mukaan mahtui paljon innostuspiikkejä, mutta yleisin tuntemus matkaa odotellessa oli jännitys. Reissu tuntui todella kaukaiselta ja totuus valkeni kunnolla vasta, kun lentokone nousi ilmaan Helsingin kentältä. Silloin kyllä otti mahanpohjasta ja mietin, että mihinkä sitä on tullut ryhdyttyä.

Odotuksia reissulle oli matkaan lähdettäessä jonkin verran. Toiveissa olisi saada rusketuksen lisäksi kunnolla kokemusta opettamisesta, etenkin liikunnan osalta. Tämän lisäksi toivoin, että ensimmäinen yksin tehty matka kasvattaisi ja opettaisi minua pärjäämään omillani. Olen kyllä itsenäinen, mutta eksyn usein ja jopa Oulun joukkoliikenteen aikataulujen lukeminen saa pääni pyörälle. Onneksi matkaan lähteen mukaan ystäväni google maps!

Odotusten lisäksi mielessä pyöri ennakkoluuloja matkakohteesta. Mitä annettavaa Fuengirolalla on minulle? Onko se vain suomalaisten kansoittama turistirysä, jossa en tule törmäämään espanjalaiseen kulttuuriin? Mitä etuja ja haittoja saatavilla olevista suomalaispalveluista on? Pian tämä tulee selviämään!

Saludos, Riina