hurahtelua
ymmärsin tässä, että olen suhtautunut aina aivan liian vakavasti omiin hurahduksiini. tosin hurahduksissani on kieltämättä usein se ikävä puoli, että hurahdan, teen päätöksiä hetkessä, aloitan vauhdilla ja sitten tyssää. miten monet keväällä intoa puhkuen aloitetut idättämiset on päätyneet kesän alussa jo roskiin, kun ne on viikon tai kahden jälkeen unohtuneet kastella… sama juttu huonekasvien kanssa. välillä ostan monenlaista vihreää kotiin, kastelen niitä innoissani ja nautin, kunnes tulee jotain muuta, ja unohdan kokonaan kukat. (sama tietysti kesällä pihakukkien kanssa, jotka hyvin usein jää istuttamatta, kun nakkaan ne vain johonkin koriin tai vaasiin aluksi.)
huutonet, tori.fi ja monet muut kaupantakofoorumit on inhottavia!!! tulen ostaneeksi tavaraa, jota en OIKEASTI tarvitse. ja jos taas yritän myydä niissä jotain, niin unohdan postittaa ja muutenkin hoitaa kauppoja loppuun. samoin unohdan noutaa tulleita posteja postista, ja sitten myyjät kiukkuisena soittelevat, että miksi tuotteet on palautettu takaisin. voi miten vihaankaan niistä seliseliselittelytilanteita!!!
hurahdan milloin mihinkin. välillä olen varma, että vaatetyylini on romanttinen ja hempeä, hommaan sellaisia vaatteita ja tulen sitten siihen tulokseen, että oikeastaan olenkin enemmän taiteellinen ja boheemi.
hurahdan myös erilaisiin avoimen yliopiston opintoihin. olen aloittanut 5 – 6 eri perusopintojen kokonaisuutta, maksanut niistä sen 200 – 400 euroa, ja sitten jättänyt kesken. olen hurahtanut myös lukuisiin muihin kursseihin, joista en muista yhtäkään tehneeni loppuun asti. välillä olen varma, että minun pitäisi opiskella sosiologiaa, välillä taas aivan varma, että oikea alani olisi arkkitehtuuri. ja kaiken haaveilun ja vouhottamisen sijasta minun OIKEASTI pitäisi saada suomen kielen opintoni loppuun. :/
välillä hurahdan keltaiseen. sisustan keltaista… saan isoja ideoita. ja juuri kun saan olohuoneeseen kivasti keltaista, alkaakin tuntua, että lila olisi sittenkin parempi. onneksi keltaisen ja lilan voi nätisti yhdistää. vaikka sitten huomaankin, että omenan vihreä olisi EHKÄ sittenkin parempi. :O
hurahdan välillä marimekkoon, välillä vihaan sitä. sitten hurahdan taidelasiin, kunnes alkaakin tuntua, etten ole ollenkaan taidelasityyppi. välillä koko koti voisi olla maalaisromanttinen, välillä loft, välillä retro ja välillä hyvinkin moderni.
kirjoihin hurahdan aina kirppiksillä. kotona ne sitten menevät hyllyyn ja unohtuvat. kirjoittamiseen, runoihin ja kaikenlaiseen kulttuuriin hurahdan myös säännöllisen epäsäännöllisesti. juuri kun tunnen itseni kovin kultturelliksi ja sivistyneeksi, huomaan, että sittenkin mielummin pirtaani sopivat hömppäkirjat ja lemmenviemä. kappas!
nyt himottaisi ostella (rahattomana) grafiikkaa olohuoneen seinälle.
saapa nähdä milloin meidän kotiin tulee fengshui.