A R J E N H A L L I N T A

kun ihmiset puhuvat arjen kaaoksesta, huomaan heidän usein puhuvan siitä, miten haastavaa on yhdistää työ, perhe, lapset ja lasten harrastukset. aluksi nyökytten keskustelussa mukana, kunnes tajuan, että puhumme aivan eri asioista. minä puhun siitä, miten kaaottinen arki voi olla ilman työtä, harrastuksia tai muita ”ylimääräisiä” rasitteita. puhun siitä, miten kaaottinen arki on aina, vaikka tarvitsisi vain herätä, syödä, pukeutua ja selviytyä päivästä kunnialla. miten koko elämä voi olla kaaos. vaikka on selviytynyt heräämisestä ja lasten kouluun laittamisesta, omasta aamupalastaan ja muista aamu-rutiineista (jos niitä nyt rutiineiksi voi millään elämässäni sanoa!), on pään sisällä usein levoton ja epämääräinen olo, jonka vuoksi on vaikeaa tarttua joko työtöihin tai kotitöihin. niinpä aamuisin usein tuleekin hämmennettyä molempia.

en osaa käyttää kalenteria. vaikka rakastan tehdä listoja tekemättömistä töistä, mahdollisista uusista projekteista, keskeneräisistä opinnoista tai melkeinpä mistä tahansa, en silti onnistu noudattamaan listoja. ne unohtuvat, hukkuvat ja jäävät jonnekin postien ja muiden papereiden sekaan ja kulkeutuvat roskikseen. ja jos joskus löydän vanhan listan, masennun tajutessani, että olen hoitanut listalta maksimissaan kolme ensimmäistä asiaa. eli innostun, teen listan, aloitan touhun ja sitten puuroudun koko homman kanssa!

kalenerit ja rutiinit saavat minut ahdistumaan. ja silti tarvitsisin niitä molempia kipeästi! tarvitsisin todella keinoja ymmärtää aikaa ja sen kulumista, järjestelmällisyyttä ja päivien kulun tiedostamista. jospa löydän keinot opetella sitä…